Liebster Blog + harkkaestekisat + Jartsan valmennukset x2

Kiitos Liebster Blog -palkinnosta serkkuseni! :D Tästä Mandin & Ceran blogiin.

Liebster tarkoittaa rakastettua, rakasta tai suosikkia. Liebster-palkinnon avulla on tarkoitus saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 lukijaa.

Anteeksi, olen laiska, enkä nyt jaa tätä eteenpäin, koska olen tainnut jo kaikille lukemilleni alle 200 lukijan blogeille jakaa :(

On jäänyt nyt parit valmennuspostaukset tekemättä, joten saatte nyt kunnon pläjäyksen, kun Youube vihdoin huoli videoni. Lokakuussa oli siis kolme Jarin valmennusta, joista ensimmäisestä löytyy postaus täältä. Toisella kertaa maa oli jäässä, joten pidimme valmennukset sisällä, kun olimme ensin kiskoneet tolpat ja puomit irti jäisestä kentästä ja raahanneet ne Avantin kyydissä maneesiin. Maneesin pohja oli aika kamala, kuuluu tosta videoltakin miten se kumisi, joten ei hypätty mitään isompaa, eikä otettu yhtään ylimääräisiä toistoja. Onneksi sinnekin on tullut nyt uusi pohja, jolla pitäisi sitten selvitä tämä talvi vielä, ennen kun uusi halli tulee tilalle. En nyt enää muista sen tarkemmin kertoa tuosta valmennuksesta, kun siitä on jo aikaa, mutta Rasmu oli muistaakseni ihan hyvä, eikä meillä ollut suurempia ongelmia.

Seuraavalla viikolla oltiin taas ulkona. Kenttä oli ihan kamalan kurainen, pesin varmaan tunnin Rasmua ja kamoja valmennuksen jälkeen, koska mulla oli kypäräkin kurassa, vaikka en edes tippunut tai mitään. Vä'hän oli Rasmunkin mielestä inhottavaa (se kokee ilmeisesti olevansa maneesihevonen, koska on hallikisoissakin paljon kivempi kuin ulkona), koska se oli vähän löysä. Ei siis mikään paras suoriutuminen ollut kummankaan osalta, Rasmu mateli löysää laukkaa ja minä tein liikaa selässä...

Nami

Sitten nykyhetkeen. Tai ainakin viime viikonloppuun. Lauantaina klippasin Rasmun samaan malliin kuin viimevuonnakin. Sunnuntaina oli meillä "PRO Aulangon maneesi Harjoitusestekilpailut", joissa hyppäsin sitten metrin. Viimeinen luokka oli siis sellainen, että sai itse ilmoittaa millä korkeudella hyppää, kunhan se on yli 80cm. Rata oli aika... mielenkiintoinen :D Se oli suora kopio jostain Ypäjällä olleesta radasta, hieman vain kutistettu versio. Uralla mennessä sai varoa kaatamasta kolmosestettä ja sarjaa, radalla taas oli pari melkoisen tiukkaa mutkaa. Ihmeen hyvin siitä sitten selvittiin kuitenkin, vaikka mietin jo, että olisin hypännyt ysikymppinä, niin kuin kaikki muutkin samassa luokassa. Jostain syystä viimeinen este tippui Rasmun takajalkavirheestä, vaikka paikkakin oli hyvä. Ehkä laukka olisi voinut olla vielä aktiivisempikin, mutta vähän oli turha virhe. Salla sanoi perjantaina, että pitäisi tehdä innareita Rasmun kanssa, että sen sekä etusia, että takasia saisi aktiivisemmiksi, ja itse mun pitää kiinnittää huomiota siihen, että tulen nopeammin ja jäntevämmin pystyyn, enkä jää linjoilla ja sarjoilla lysyyn kaulalle.

Special Post Sundays: Ratsastajaesikuvani

Omalla kohdallani toivo on ehkä jo vähän menetetty, kun etenemistahti ei näillä resursseilla ole päässyt kovin suureksi, joten sen sijaan, että Riossa edustaisin Suomea 20-vuotiaana, seuraan kotisohvalta itseäni pari vuotta vanhemman esteratsastuksen toivon, Reed Kesslerin uraa.

<- Reed & Cylana

Reed & maajoukkuevalmentaja George Morris ->

Reed ansaitsee ehdottomasti ison hatunnoston, sillä hän on esteratsastuksen historian nuorin ratsastaja, joka on koskaan edustanut maataan Olympialaisissa. Reed Kessler tosiaan oli mukana USA:n joukkuessa Lontoossa 2012, ollessaan silloin 18. Jo 15-vuotiaana hän kilpaili 145-tasolla kansallisissa ja kansainvälisissä kilpailuissa Amerikassa voittaen mm. WEF:ssä Junior Jumper Classicin ja Sprucella Juniori GP:n. Vuotta myöhemmin hän pääsi Euroopankin kilpailuihin voittamaan (mm. Cucci Mastersissa Land Rover GP CSI 2*) ja sijoittumaan. Myöhemmin hän on voittanut mm. arvostetun Queen Elizabeth II Cupin Spruce Meadowsilla tänä vuonna. Kaikki voitot ja sijoitukset löytyvät täältä.

Lomtoo 2012 - Cylana

Queen Elizabeth II Cup 2013 - Cylana

Onisha

Mika

Ruusukehai-Reed on taitava ja rohkea ratsastaja, ja hirvittävän positiivinen ihminen. Ei ole kusi päässyt nousemaan päähän, vaikka on nuorena päässytkin huipulle. Pidän myös todella paljon hänen siististä ja nopeasta ratsastuksestaan, jota katsomalla oppii itsekin. Myös Reedin hevoset ovat jotenkin mun tyylisiäni suurin osa, varsinkin ykkösheppa Cylana! Cylana oli 2011 Reedille tullessaan kilpaillut vain joitakin 130cm luokkia, mutta muutaman kuukauden kuluttua ratsukko kilpaili jo Olympialaisiin valmistavia 160-luokkia.

 “Whenever I’m on Cylana I feel like smiling; I’m just so happy to ride her! She makes me so happy. Cylana is smart as well; she wants to do exactly what you tell her – I never have to tell her things twice.”

Reedin molemmat vanhemmat ovat esteratsastajia, ja Reed World of Showjumpingin haastattelussa sanoi koko elämänsä olleen alusta asti ratsastamista. 12-vuotiaaksi hän kilpaili hunter- ja equitation-luokissa, mutta halusi vaihtaa jumper-luokkiin (eurooppalaistyylisempi kilpailumuoto), vaikka normaalisti siirto tapahtuu vasta 18-vuotiaana. Hän kävi high schoolinsa New Yorkissa, koulussa, joka oli suunnattu huippu-urheilijoille/täysipäiväisessä työssä käyville opiskelijoille, sillä hän ei halunnut mitään muuta kuin ratsastaa täysipäiväisesti. 2012 hän valmistui, ja siitä lähtien on jatkanut unelmansa toteuttamista.

Nations Cup Spruce Meadows 2013 - Mika

Pidän myös esimerkiksi Malinin ja Luciana Dinizin ratsastustyyleistä, mutta jotenkin "ihailen" Reediä enemmän, ehkäpä sen takia, että meidän välinen ikäero ei ole niin suuri, vaikka tasoero onkin. Aiemmin olen jo tainnut mainitakin, mutta kilpailuja edeltävänä iltana aika usein tsemppaan ja imen itseeni Reedin ratsastuksesta huokuvaa voitontahtoa ja taitoa. Jotenkin tulee paljon varmempi olo lähteä sitä maahankaivettua 110cm -rataa ratsastamaan, kun tietää, että toiset voittavat 160-luokkia mennen tullen. Ehkä minäkin vielä joskus...

Kenen ratsastusta te ihailette? Miksi?