Annan estevalppa

Anna oli tänään taas pitämässä valmennuksia Aulangolla, joten oltiin hyppäämässä. Aloitettiin samanlaisella siksak-tehtävällä, kuin mitä hypättiin mun ja Rasmun ihan ekalla yhteisellä estetunnilla :) Ensin siis ravipuomeina kaikki ratsukot samaan aikaan, jonka jälkeen pikkukavaletteina ja isompina pystyinä yksitellen pari kierrosta. Sen verran eroa maaliskuulle ainakin oli, että kääntyminen ei tuntunut niin ylitsepääsemättömän haastavalta, vaikka meidän maneesi onkin tosi pieni.

Siksakin jälkeen hypättiin paria kaarevaa linjaa neljällä ja viidellä askeleella. Ei ollutkaan ihan niin helppoa, koska Rasmu tuintui jotenkin niin energiseltä, että otin aina ensimmäisen hypyn jälkeen takaisin ja sitten tulikin askel liikaa, vaikka menin sisäkaarella. Kun annoin periksi ja en ottanut niin paljoa kiinni, etäisyys oli paljon helpompi.

Lopuksi mentiin vielä ihan rataa edellisen tehtävän pohjalta noin metrin korkuisena. Itellä ei ollut joka hetki ihan ajatus mukana, muuten meni ihan hyvin. Anna kehui, että Rasmu on paljon paremmin ratsastettavissa selvästi maneesissa, mutta eikös Pédantissa menty sisällä aika paljon? Meidän kenttä on niin valtava, että ei mikään ihme, että siellä kontrolli on vaikeampi saada kuin tuolla 25x40 maneesissa...

Rasmu sai nyt vihdoin oman meksikolaisen! Samanlaisen Wahlstenin kuin mikä Danillakin oli.

HämR koulumestaruuspronssia!

Tämän kauden viimeiset kisat menivät sitten siinä, oman seuran koulumestaruudet. Tottelin Annan käskyä ja menin sen Helpon B:n, jossa ratkottiin junnumestaruus. Enhän mä mitään näille mun kouluratsastajaystävilleni mahda, joten kirkkaimmista mitalleista oli turha edes haaveilla. Ihmeen kaupalla kuitenkin saatiin junnupronssia, itse luokan sijoitusta en vielä toistaiseksi tiedä.

Aamu sählättiin letityksen ja kuolaimien kanssa; saatiin Rasmun karsinan oveen viritettyä heinäpussi, jotta pikku-lohikäärme pysyisi tyytyväisenä operaation ajan, koska käytävät oli varattu muille letittäjille. Sain varmaan siisteimmät letiti tähän mennessä aikaan! Joku totesi jossain välissä, että kumitutithan ei ole sallittuja edes seurakoulukisoissa, mitä minä en tietenkään ollut osannut ajatella kun nää koulusäännöt on ihan päättömiä muutenkin. No ei kuparirollerideekuolaimetkaan sen sallitumpia ole ja tuntsilta ei löytynyt tarpeeksi pitkiä lainakuolaimia, joten äiti sitten kiskoi sormet verillä niitä tutteja sitten irti.
13.5cm pituiset kuolaimet on aavistuksen liian lyhyet Rasmulle ja siksi siis käytetään noissa nivelissä tutteja. D-renkaiset on 14cm ja just sopivat.

Äiti meni ensin aikuismestaruusluokan sijoittuen toiseksi ja minä kiipesin sitten kyytiin. Verkassa Rasmu oli ihan kivan oloinen, rento ja pehmeä, mutta radalla iski pieni paniikki, kun ei ollut kavereita. Ensimmäisen keskiravin rikkoutumisen lisäksi ei mitään katastrofaalista tapahtunut ja muistin jopa radan, joten lopputulos oli tasaisen jännittynyt, mutta (kai) ihan siisti. Prosentteja saatiin 60.6, mikä on aika huikeaa, koska tämä oli mun ensimmäinen B:n rata ikinä ja toinen koulurata ylipäätään Rasmun kanssa. Olishan mulla videomateriaaliakin, mutta tässä pääsi nyt käymään niin, että koska koneelle on asennettu uusi Windows 8, ei Pinnacle enää toimi, edes uudelleen asennettuna... Luojan kiitos, mulla on parin viikon päästä synttärit, joten saan toivottavasti uuden ohjelman sitten silloin. Siihen asti pari viikkoa voi siis olla hyvinkin hiljaista täällä blogissa, koska videoita ei voi lisätä ja kuvia ei voi illalla pimeässä ottaa... Pahoittelen!

Jos teillä on suositella jotain hyvää ohjelmaa, niin otan suosituksia mielelläni vastaan!