Kesäbiisit 2012 soittolistaa kuunnellen ja peurojen sekä polkupyöräilevien pappojen hyppimistä Hämeenlinna-Turku tiellä aamutuimaan (tarkalleen klo 6:33 eteenpäin) seuraillen ajeltiin Ypäjälle Ratsuriihen edessä olevaan liikenneympyrään odottelemaan tätiä ja tämän miestä. Eipä siinä mitään, kukaan ei ilmeisesti ollut tajunnut varmistaa luokkien lähtöaikoja, koska oltiin jo ennen kahdeksaa paikalla, vaikka ensimmäiset este- ja koululuokat alkoivat vasta puoli yhdeksältä. Tädin mies on valokuvaaja, ei nyt mikään Fotomedian kaltainen supermies, mutta kuvailee valtaisalla superkalustollaan kyllä esimerkiksi suurimman osan Tampereen ratsastuskeskuksella järjestetyistä kilpailuista. Jos siis sielläpäin käytte kisoissa niin kannattaa kurkistaa
Backyard hikersin sivuille. Ollaan siis yleensä ovelia Derbyssä, kun liikenteenohjaaja näyttää muiden autojen luo raviskan kauimmaiseen nurkkaan, me livahdamme kahden auton voimin aivan Ajomestarin viereen ensimmäisille parkkipaikoille, jonne kameramiehet pääsevät.
Voiko suorempaa tietä olla kuin HML-Turku? Veikkaan, että pärjää jo Amerikan highwayillekin!
Päivä kului jopa suorastaan lämpimässä säässä lähinnä esteluokkia katsellen ja expoa kierrellen. Hiukan pettymys oli, että Messuhallissa ei tänä vuonna ollut ollenkaan kauppoja, vaan niitä oli tänä vuonna vähemmän ja kaikki tavalliseen tapaan raviskalla. Loppujen lopuksi tarjonta kuitenkin oli parempaa kuin parina edellisenä vuotena, sillä mukaan tarttui tavaraa ihan mukavasti!
Itse Finnderbyluokan ratahan on aina sama ja sen takia multa onkin kertynyt ihan kiitettävästi kuvia eri vuosilta tuolta samalta toiseksi viimeiseltä esteeltä, ihanalta kärrynpyöräjohteiselta trippeliltä. Yllä tämän vuoden "perinnekuva" ja perässä pari arkistoista kaivamaa aiempina vuosina otettua kuvaa. 2007 oli joku mysteerikesä, jolloin ei oltu syystä nakki Derbyä katsomassa ja sitä aiempina vuosina olin niin pieni, etten paljon kuvaillut - tai en ainakaan usko saati muista.
2011
2010 Hahah mikä laatu! Ainoa minkä tähän hätään löysin.
2009 Voittajaratsukko
2008
Takaisin vuoteen 2012. Olikohan jossainpäin Eurooppaa isommat kansainväliset kilpailut kun Raimo Aaltoset ja muut vanhemman polven edustajat, sekä käytännössä kaikki ulkomaalaisedustus, puuttuivat kisoista? Tämä näkyi myös tasossa, sillä tajusin vasta tänä vuonna, kuinka vaikea Derbyrata oikeasti on. Meidän suomalaisten onneksi Miksu sentään selvitti radan puhtaasti loppuun ainoana kilpailijoista.
Derbyilyiden jälkeen poikettiin Loimaan kautta morjenstamaan Dania, jota ei pahemmin kiinnostaneet porkkanatkaan, kun mahat oli selvästi koko muultakin laumalta sen päivän osalta täynnä. Dani tuntuu nykyään tosi pieneltä kun on tottunut valtamerikameli-Rasmuun ja mammutinmahaiseen Brendaan. Kiva silti nähdä, että pappa nauttii elämästään ja voi hyvin :)
Sitten niitä ostoksia...
- John Whitakerin jännesuojat eteen ja taakse
73e
- Koulupiiska 120cm
19.90e
- Ariat saappaanvarret
168e
- Numerolappu tarrakiinnityksellä
3.50e
- John Whitaker kumi/nahkaohjat
44e
- Schockemöhle riimu
26.90e
- Tipperary palaturvaliivi
370e
Ja sitten niiden perustelut...
Rasmu oikeasti tarvitsi toiset suojat, sillä esimerkiksi tallin kuivaushuone ei ole niin tehokas, että suojat kuivuisivat pesun jälkeen seuraavaan ratsastukseen mennessä. Muutenkin olisi parempi, jos toiset suojat olisivat enemmän edustuskäyttöön, kuten kisoihin ja valmennuksiin. Danillehan meillä oli Veredukset, mutta Rasmulle olisin halunnut Prestigen vastaavat, joita en kuitenkaan exposta löytänyt... Ostimme siis ihan perus John Whitakerin jännesuojat, jotka kaiken lisäksi taitavat olla samalta tehtaalta kuin ne meidän toiset suojat, sillä vain merkki on eri, suojat jopa haisevat samalle uusina..! Toinen välttämätön pienempi hankinta oli koulupiiska, sillä omani kohtasi loppunsa pään rispaannuttua ja varren jäätyä mystisesti oven väliin, eikä äitinkään koulupiiskassa paljon kehumista ole. Ostettiin siis tuollainen tavallinen pitkä (120cm) piiska.
Omistan Ariatin punaruskeat ratsastuskengät ja ollaan etsitty niihin saappaanvarsia varmaan kaksi vuotta. Ihan mahdoton duuni kun ei tuon väristä nahkaa kukaan laita saappaanvarsiin tässä universumissa. Löydettiin kuitenkin Ariatin omia varsia ja todettiin että nyt tai ei koskaan, onpahan ainakin oikeaa merkkiä jos sävy nyt on vähän tumma ennen kuin haalistuu ja kuluu. Noissa on siis ulkopuoli perusnahkaa ja sisäpuolella pitoa auttamassa mokkanahkaa. Ne Ariatin kengät on ainakin olleet ihan superhyvät, joten odotukset on korkealla varsienkin suhteen.
Tarraniinnityksellä olevan numerolapun tarvitsen, sillä saan sillä peitettyä satulahuovista merkkejä (saakelin mainossääntö menköön roskiin!) ja tuon Schockemöhlen riimun ostin ihan tarhariimuksi, että saadaan joskus se kaupassa mukana tullut Bucas pestyä. Öhöm, noita Whitakerin ohjia en sen kummemmin selittele, ne vaan huusi mulle, että haluavat mukaan - believe or not.
Sitten mun rakkaus. Nimittäin Tipperaryn palaturvaliivi! Se Racesafen liivi joka nyt on ollut käytössä, alkaa olemaan jo liian lyhyt ja ahdas ja äiti sanoo aina, että turvallisuuudesta ei kannata tinkiä, joten ostimme sitten Horse Boutiquesta - ainakin minun mielestä - parhaan mahdollisen turvaliivin. Tuo Tipperary on aivan uskomattoman kevyt, ilmastoitu, myötäilee TÄYSIN vartaloa ja on päällä kuin toinen iho. Se myös suojaa kaikkein pimmälle, eli irralliset kykiluutkin ovat turvassa, sekä koko häntäluu, ilman, että olo on kuin panssaroidulla norsulla.
Voin siis sanoa olevani enemmän kuin tyytyväinen tämän päivän saldoon ja alkaa hyvillä mielin säästämään Horse Showta varten..!
