Helpotuksen huokaus

Tosiaan se perjantaina alkanut takasen turvotus jatkui ja maanantaina ravi oli jo epäpuhdasta. Toinen ratsastuksenopettajakin katsoi jalkaa ja epäili kaviopaisetta. Varvaspulssia kaviosta ei kuitenkaan tuntunut, joten sekään ei tuntunut oikealta syyltä.
Mutta täytyy sanoa, että meillä on varmasti maailman paras kengittäjä! Rispektiä siis Rautio-Visurin Taistolle! Kävi tiistaina kengittämässä Rasmun ympäri ja oli samalla sitten kuvannut lämpökameralla jalan ja löytänyt päkiäisestä pienenpienen haavan! Luojan kiitos turvotus ja ontuminen johtuivatkin siis ihan tavallisesta impparityyppisestä haavasta. Taisto oli tervannut haavan ja jättänyt meille sitä purkillisen. Eilen jalka oli kylmäämisen ja tervaamisen jälkeen jo tosi paljon parempi, mutta vielä ihan aavistuksen nesteinen vuohisesta.

Maanantaina tosiaan aivan nestettä täynnä koko 

jalka vuohiskuopasta kintereeseen. 

Tänään uskaltauduin taas selkään, kun ei turvotusta ollut enää lainkaan! Aloitin silti varovasti käynnissä ja lopulta kävin kaikki askelajit läpi. Laukassa oli vähän tavallista enemmän potkua kun oli seissyt pari päivää :D 

Jaksaisin uskoa, että kun pari päivää vielä jaksaa päkiäistä tervailla niin ollaan viikonloppuna taas ihan kunnossa. Itse tosin en silloin Rasmua pääse liikuttamaan, kun lähden kaverin mukaan Ypäjälle. Seuraavan viikon ohjelmassa onkin sitten vapputiistaina omat harjoitusestekisat ja pitkästä aikaa pääsen viikonloppuna Anna Kärkkäisen kaksipäiväiseen valmennukseenkin! :)

Kanootteja, kuvia ja kouluratsastusta

Nyt sitä lupaamaani "kuvapostausta" (joka jää vain haaveeksi koska en saanut kuin muutaman kuvan).

Sunnuntaina oli loistava sää, +15 ja aurinko paistoi! Kaverilla oli kamera mukana ja meillä oli sitten varusteratsastuspäivä kaikilla hevosellisilla ;) Koekäytin siis Rasmulla tuon korvahupun ja punaisen huovan.
Äiti huomasi perjantaina R:n oikeassa takajalassa turvotusta ja nyt sillä on siinä joku mystinen imppari. Ei onnu, ja turvotus laskee aina ratsastuksen jälkeen. Täytyy toivoa, ettei siinä nyt ole mitään ihmeellistä...

Meillä alkaa pikkuhiljaa olla Vanajassa kanoottikausi ja eilen menikin niitä ohi ainakin kymmenen kappaletta. Rasmu niitä taas ihmetteli, mutta muutaman jälkeen ei enää ollut huomaavinaankaan. Saa nähdä mitä poika ajattelee vesibusseista kun ne alkavat tuosta kohta mennä...

Alkuun Rasmu painoi kädelle ja oli melkein potkittava. En vain saanut sitä lyhenemään, joten siirryin isolle voltille/pienelle ympyrälle ja taivuttelin siinä. Käynnissä R oli malttamaton ja siirtyi aina puolipidätteestä raviin, joten päätin työstää sen rennoksi eteen alas ja muutaman kierroksen jälkeen se oli jo paremmin kuulolla. Jatkoin sitten laukannostoilla, jotka sai napakoiksi muistuttamalla parilla kerralla raipalla. Sitten taas laukasta käyntiin ja käynnissä rennoksi. Kun tuli alas käynnissä, niin uusi nosto ja niin edelleen. Tässä vaiheessa kuvaajamme poistui paikalta, joten niistä parhaista hetkistä ei saatu kuvia... Kun laukkakin alkoi pikkuhiljaa tulla paremmaksi, siirryin pois voltilta ja annoin rullata kevyessä istunnassa kentän toiseen päähän, jonka jälkeen aloitin loppuravit.

Ei voi sanoa, että olisi mennyt huonosti, mutta on Rasmu parempikin tässä ollut. Itse olen Danin kanssa huomannut, että kuvat ja videot omasta ratsastuksesta helpottavat todella paljon omien virheiden huomaamista, joten oli hyvä saada edes muutamia kuvia eiliseltä, koska ratsastuskuvia ei vielä Rasmusta olekaan :)