Riihimäki seuraeste

Lauantaina oltiin RiRa:n seuraestekisoissa. Hyppäsin 90 ja 100, mikä oli hyvä päätös, koska Rasmu oli ihan possu ja Riksu on aina jotenkin vähän jännittävämpi kilpailualueena muihin verrattuna, joten Rasmullekin saa radalla käydä näyttämässä esteitä ja kiertämässä jokaisen nurkan, koska niitä mörköjä voi hyppiä mistä vain. Mietin kotona kun sain pakattua, että jotain ihan varmasti puuttuu ja just ennen mun ensimmäisen luokan alkua tajusin, että turvaliivi jäi... Radat siis aiheuttivat ainakin äidille kolme kertaa isomman jännityksen, kuin mitä normaalisti :D

Verkassa R oli tosi kivasti hereillä ja heti jo aktiivinen. Tein vähän avotaivutuksia ja (paljon) laukannostoja. Verkkahypytkin tuntuivat hyviltä ja pyöreiltä. Osasin jo viime vuoden perusteella odottaa, että portilla voi tulla hankaluuksia sisällemenon kanssa, ja Rasmu pitikin taluttaa taas sisään... Näytin sille muutaman esteen, joita muut olivat kytänneet + toisen päädyistä, jota Rasmu kyttäsi viime vuonna. R oli melko jännittyneen/energisen oloinen ja kun saatiin lähtömerkki ja annoin pohkeita, niin hetki saatiin keskustella, että mennäänkö eteenpäin vai paetaanko portille sivuloikilla häntä koipien välissä. Minä voitin.

Vähän oli sellaista pöllöenergiaa ilmassa jo ensimmäisestä linjasta lähtien ja sain tehdä vähän töitä, ettei Rasmu päässyt pitenemään, jonka seurauksena meidän kaikki linjat ja kaarteet oli pelkkää kiemuraa ja etäisyydet ei aina osuneet ihan kohdalleen. Kolmoselle tultiin vähän pohjiin ja pyysin sitten eteenpäin, ettei oltaisi ihan hukassa linjan toisessa päässä nelospystyllä. Seurauksena sitten aavistuksen verran pidentynyt hevonen, joka luisti ohi siitä nelosesta... Ihan pelkkää possuiluahan se oli, olisi pitänyt olla itse paremmin hereillä kun hevonen oli tuolla tuulella. Uudestaan sitten yli karjaisun saattelemana ja loppurata samaan malliin kiemurrellen. Arvosteluna oli ihanneaika, jota kiellon + kiemurtelun takia ylitettiin vähän enemmänkin ja aikavirheitä saatiin muistaakseni 4, johon sitten vielä saman verran estevirheitä päälle.

Kun possuilut oli possuiltu ysikympissä, verkkasin lyhyesti metriin; vähän ravia, hyppy pystylle ja pari okserille. Lähdin siis jo viidentenä ja onnistuin aika tarkalleen ajoittamaan tuon verkan, koska kun sain viimeisen hypyn tehtyä, huudeltiin mua jo portille valmistautumaan. 

Metrissä oli eri rata, mutta käytännössä mikään muu ei muuttunut, kuin että yksi pysty jäi pois ja yksi okseri tuli lisää. Samat linjat samoista suunnista edelleen. Nyt kävin vielä varmistukseksi näyttämässä Rasmulle nekin esteet, joita en ollut ysikympissä näyttänyt (kuten se pysty, jolle sitten kiellettiin..) ja tällä kertaa päästiin lähtömerkistä jopa eteenpäin. Edelleen vähän sellaista jännittynyttä energiaa oli matkassa mukana, mikä haittasi mun silmääni, koska sain tehdä koko ajan pidätteitä jo muutenkin että pysyttiin kasassa. Eli kun sain laukan esim. kaarteessa sopivaksi, annoin olla ja sitten kun ohjasin kohti estettä, niin jouduin ottamaan taas pidätteitä ihan viimeisillä askeleilla, koska Rasmulla oli ihan kauhea imu. Siinä viimeisillä askeleillahan pitäisi se etäisyys jo olla kunnossa, mutta oli hieman haastavaa kun siinä kohtaa en saanut enää askelta pysymään oikeassa pituudessa. Jos olisin jäänyt vain odottamaan, olisi Rasmu levinnyt viimeistään sen esteen jälkeen ihan kokonaan. Yksi puomikin sitten napattiin matkaan. Olisihan Rasmu siitä pystystä ihan helposti selvinnyt, vaikka aavistuksen lähelle tultiin, mutta se ilmeisesti taas kauheassa hädässään unohti takajalkansa.

Pupu!!!

Sinne meni puhdas rata 

Rasmulla oli kiire ja minä olin vähäm myöhässä...

Metrissä ei kuitenkaan kiemurreltu enää kovin paljoa ja aikavirheitäkin saatiin ihanneajasta vain yksi! Metrin rataan olen siis ihan tyytyväinen, mutta ei sekään nyt ihan parhaita ole mitä olen ratsastanut.

Valjastuskarsinat on Riksun raviradan paras puoli ehdottomasti! :)

+ tietenkin pesupaikka