Ulkokauden avaus Riders Innissä

Eilen aloitettiin ulkokausi Riders Innissä, jonne lähdettiin neljän hevosen voimin Aulangolta. Oltiin mukavan ajoissa paikalla ja ehdittiin katsomaan kasikympin ratoja melko pitkään ennen kun lähdettiin laittamaan Sallalle ensimmäistä hevosta valmiiksi. Lähdin itse ysikympissä numerolla 37, joten Jaska sai jäädä vielä koppiin. Jostain syystä meidän aikataulutus vähän pääsi pettämään ja kun Jaska ja koppikaveri Nelli siirtyivät verkaan, oli radalla numero 30. Hups. Verkka oli maneesissa, joka oli Jaskan mielestä vähän tosi jännä, koska siellä kaikui, oli hämärää, kaiutin pitkällä sivulla yritti hyökätä kimppuun ohi mentäessä ja oviaukon kirkas valokeila pelotti. Seurauksena se, että pieni kerpuusi pomppi kumipallona pää jalkojen välissä köyrien 50% tuosta huimasta vajaa 10min verkasta mitä ehdin tehdä. Loput 50% meni puolet yrittäessä saada hevosta ravissa rentoutumaan (laukasta seurauksena pukittelu) ja puolet niihin muutamaan verkkahyppyyn mitä ehdin ottaa. Nuo muutamat hypyt olivat kuitenkin kaikki hyviä, Jaskalle oli ilmeisesti sama pomppiiko se puomien yli vai järjestääkö itselleen näkymättömiä esteitä :D



Mietittiin edellisiä ratoja katsoessa Sallan kanssa, että meidän hevoslapsia saattaa jännittää a) valkoinen hiekka ja b) tuomareiden auto kulmassa ja vika este joka hypätään sitä kohti. Portista sisään sujahtaessamme Jaska totesi selkeästi pohjasta, että "Jaahas, tänään hypätään beachillä", mutta ei ihmetellyt sitä sen kummemmin. Kävimme tsekkaamassa tuomariauton, joka aiheutti hieman teatraalista puhinaa, mutta ei sen kummempaa sekään. Näytin Jaskalle vielä laidassa kiinni olevan sarjan molemmat osat, erikoisimman väriset esteet ja reunassa olevan kolmosokserin. Voisin lyödä vaikka vetoa, että tuolla radalla ehkä 3 estettä olivat sen 90cm, kaikki muut 5-10cm isompia (ks. esim. este 5 kuvassa), mutta ei se menoa haitannut :D Arvostelu oli 367.1 Special, joka tarkoitti sitä, että kaikki ratsukot saivat ratsastaa myös toisen vaiheen (tai kolmanteen kieltoon asti), mutta jos ensimmäisestä vaiheesta tuli virhepisteitä, ei toisen vaiheen tulosta kirjattu erikseen. En vieläkään tiedä mihin se ensimmäinen vaihe olisi päättynyt, koska en sitä koskaan mistään ratapiirroksesta käynyt katsomassa, mutta yhteensä radalla oli 12 estettä, joista 2 oli sarjoja, eli hyppyjä tuli ihan kiitettävästi.

Koska verkassa hevosen pysäyttäminen olisi tiennyt satulan muuttumista heittoistuimeksi, en saanut kiristettyä vyötä missään vaiheessa. Onneksi ulkona Jaska rauhoittui täysin ja radalla kakkoja keräämässä ollut Ville auttoi pitämään mun villihevosestani kiinni sen verran, että sain kiristettyä vyötä edes toiselta puolelta. Rata oli suhteellisen ok. Muutamia tosi hyviä pätkiä; Jaska eteni reippaasti ja keräsi jalkansa nätisti hyppyyn, mutta sitten taas muutamia ihan turhia puomeja ja yksi luikahdus ohi esteestä. Ykköseltä tuli ensimmäinen turha puomi, vaikka hyppy oli ihan terävä, 2-4 oli hyvä pätkä, vitoselle sain vähän polkaista kun kaarre oli syönyt laukkaa ja hypystä tuli vähän ylimitoitettu. Kutonen oli ensimmäinen sarja, josta otettiin b-osalta turha puomi. Seiska oli jännä kirkkaan punainen (ja iso!) okseri, jolle taas sain vähän rohkaista ja Jaska hyppäsi vähän enemmän ylös kuin eteen, joten jollain jalalla onnistui kolauttamaan etupuomin pois toiselta kannattimelta. Seiskan jälkeen laukka pääsi vähän pitkäksi ja kasille tultiin vähän pohjaan, mutta hyppy oli hyvä. Ysi myös ok ja kympille olin tulossa hyvään paikkaan ja Jaska oli ihan menossa mukana, kunnes se viimeisellä askeleella kauhistui ajatuksesta, että edessä oli sarja, joten päätti luikahtaa ohi vielä kun ehti. Uudella yrityksellä meni kuitenkin kiltisti. Viimeiselle linjalle tulin vähän pohjaan ja Jaska ei nostanut etujalkojaan riittävästi, joten siitä taas yksi puomi. Kahdelletoista annoin vähän sujua, että saatiin se tarvittavat 5 askelta. Hypystä tuli vähän lössähtänyt, mutta puomeihin ei osuttu. Vissiin alkoi Jaskalla jo painaa jaloissa pitkä, reipastempoinen ja varmasti isoin kisarata, mitä se on elämässään hypännyt.

Ihan ok suoritus siis näin ulkokauden alkuun. Rutiinilla saadaan varmasti vähennettyä noita turhia puomeja ja lisättyä niitä hyviä hyppyjä, mitä tälläkin radalla oli paljon. Ensi viikolla edessä on Tuusulan Derby Ainossa, missä hyppäämme perjantaina Racing Noviisisarjan osakilpailun 4-5-vuotiaille :)

Super-Jaska iskee jälleen!

Perjantaina oltiin ekaa kertaa koulutunnilla ulkona, lauantaina oli estetunnin vuoro! Perjantaina Jaska oli melko iloinen, mutta sain keskitettyä sen pomppufiiliksen työntekoon aika nopeasti. Estetunnin suhteen pelkäsin, että intoa löytyisi vielä enemmän ja varustauduin pitkästä aikaa turvaliivillä. Martingaaliakin haeskelin hetken meidän kaapista, mutta koska muistin ottaneeni sen jo kuukausia sitten kotiin pesuun ja karkuun homehtumiselta, päätin vain toivoa parasta sen osalta, ettei Jaska päättäisi innostua liikaa. Pelko osoittautui turhaksi, koska Jaska 5v. käyttäytyi taas kovin mallikkaasti, vaikka kaikki tekijät katastrofille olisivat löytyneet ympäriltä (tuuli, veneet, kanootit, opettajan kopissa parveilevat lapset tai muiden hevosten ilakoinnit, näin muutama mainitakseni).

Alakentälle ei oltu vielä raahattu kaikkia esteitä, joten tehtävät eivät olleet kovin monimutkaisia, mikä ei tietenkään haitannut nyt kun vasta ekaa kertaa oltiin ulkona. Verkattiin ensin parilla maapuomilla ja volteilla, otettiin muutamia hyppyjä pitkän sivun tehtävällä (puomi-12m-ristikko-20m-puomi) niin, että väleihin tuli saada 3 ja 6 askelta. Jaskalla on niin pitkä askel, että viisikin laukkaa tuntui ihan mahdottomalta änkeä tohon väliin, nyt varsinkin kun moottori toimi paremmin kuin sisätiloissa.

Rataa tultiin ensin ristikoilla, sitten pystyillä ja lopuksi harjoiteltiin yhdet pidemmät lähestymiset vähän isommille pystyille keskellä kenttää. Jaska oli ihan älyttömän hyvän tuntuinen ratsastaa! Mun ei tarvinnut tehdä selässä juuri muuta kuin ohjata tolppien väliin ja yrittää istua itse hiljaa, olispa aina näin helppoa! Perjantaina aloitetaankin sitten ulkokisakausi Riders Innistä, missä hypätään taas 90cm.