Hämeen aluemestaruudet 2013

Perjantaina kysäisin Sallalta, että mitä Rasmulla kannattaisi lauantaina tehdä, että se olisi mahdollisimman hyvä sunnuntaina. Salla käski keskittyä alkuverkkoihin ja tehdä paljon avoja ja väistöjä. Lauantai menikin sitten kokonaan kisavalmisteluissa ja järkätessä + juhliessa Sallan yllätyssynttäreitä talilla. Ratsastin gramaanien kera ja tosiaan keskityin sitten noihin neuvottuihin asioihin + jumppasin vähän kavaleteilla, että sain Rasmun herkäksi jaloistaan kun se on ollut nyt ehkä astetta huolimattomampi.

Sunnuntaina kello soi viideltä ja startattiin vähän ennen seitsemää kohti Tamperetta, koska koppikaveri hyppäsi ensimmäiset kaksi luokkaa. Ensimmäinen oma luokkani alkoi vasta yhdeltätoista, joka oli siis Hämeen alueen tyylimestaruusluokka. Lähdin kahdentenatoista, joten menin verkkaamaan jo heti luokan alussa ja sain ihan hyvän verkan kerrankin tehtyä. Rasmu oli pehmeä kyljistään kun testasin vähän avoilla ja väistämällä takapäätä ulos, mitä Piia aina käskee tekemään. Verkkahypytkin oli kaikki oikein onnistuneita, joten radalle pääsi ihan hyvillä mielin.

Mun ryhti näyttää tosi huonolta kun pitää turvaliiviä takin alla... Pitäisi hankkia takki, johon saisi liivin päälle fiksusti.

Näytin varmuuden vuoksi Rasmulle kentän reunoilla olevat mainoslakanat + muutenkin kaikki kentän laidat ja muutaman esteen, eikä se sitten kytännyt mitään suorituksen aikana. Laukatkin vaihtui (ts. ei niitä ikuisia ristilaukkoja lukuunottamatta viimeisen esteen jälkeistä laukkaa, josta sain huomautuksen paperiin..) ja muutenkin R tuntui tosi hyvälle!

Saatiin keskiarvoksi 8,3 ja sillä hetkellä sijoituttiin kolmansiksi. Luokan loppuun mennessä pudottiin jaetulle viidennelle sijalle, eli kuitenkin kolmas aluesijoitus tällä kaudella! Luokka oli Hööksin sponssaama, joten sain mm. erittäin hyödyllisen (or not) XXXL kokoisen sadeviitan, satulasaippuaa ja 15e lahjakortin palkinnoksi.

Junnumestaruusluokan alkua saatiin odotellakin sitten kolme tuntia ja kun vihdoin revittiin Rasmu kopista ulos, oli se vähän hölmistyneen näköisenä, että vieläkö pitää mennä. Verkassakin tahti oli vähän tahmea ja mulla alkoivat lyhyeiksi jääneet yöunet painaa, joten radalla olisi voinut olla keskittyneempikin. Jäin jotenkin vielä ratsastamaan kakkosesteelle, kun olisi pitänyt jo ajatella sitä maailman kummallisinta linjaa kolmoselle, joten ryssin sitten sen tien, tulin vähän pohjiin ja otettiin puomi mukaan. Kutosella vähän keskusteltiin, että mennäänkö jättivesimatosta yli vai ei, joten pieni mutka saatiin myös linjalle kohti seiskaa. Sen suurempia sattumuksia ei käynyt, joten vaikka ei toiseen vaiheeseen päästykään, niin oon tosi tyytyväinen tuohon 4vp suoritukseen.

Kops ja puomi mukaan...

Kaikenkaikkiaan Rasmu oli tosi hyvän tuntuinen molemmilla radoilla (alan kohta uskoa, että toi korvahuppu ihan oikeesti auttaa sitä keskittymään suoritukseen eikä ympäristöön) ja reissu oli ihan huippu kiva, vaikka huippupitkä myös (13h tuli täyteen ennen kun olin kotona). Tähän nyt lopetetaan meidän virallinen kilpailukausi, mikä tarkoittaa suomeksi sitä, että en nyt tämän vuoden puolella enää edes yritä lähteä ulkopuolisiin kisoihin. Jos nyt kotona jotkut harkkakisat on, niin se on fine. Niin ja ensi viikonloppuna uhrauduin seuran koulumestaruuksiin tuuppaamaan, mutta nekin kisat siis kotona.

Hevoset Stadikalla

Aamulla yhdeksän aikaan Hämeen alueen järkkäämä bussikyyti nappasi meidät kyytiinsä ja lähdettiin kohti Olympia Stadionia. Helsingissä tuuli ja oli pilvistä, joten olin ihan tyytyväinen, että otin mun KL:n toppaliivin mukaan, muuten sinne olisi jäätynyt elävältä.

Expo oli ihan ok. Ei nyt tullut mitään sellaista pakkosaadatoinytheti -fiilistä missään ja showshineäkin sain metsästää kissojen ja koirien kanssa ennen kuin löysin sitten Cavalorin pullon Horse Boutiquesta. Olisin halunnut Effolia, mutta kun toi shine-valikoima ei mikään järjettömän suuri ollut, niin kokeillaan nyt tuota.

Ostettiin myös B//Vertigon sininen kouluhuopa, koska ollaan nyt hankkimassa sitä koulupenkkiä ja meillä on tasan yksi huopa, joka sopii koulusatulaan. Äidillä oli tavoitteena ostaa halvin mahdollinen ja ensimmäinen joka kävelee vastaan, mulla taas oli tavoitteena lähinnä vahtia, ettei äiti osta kamalinta mahdollista. Tämä on oikeastaan ihan kiva!

Ainoa ehkä vähän heräteostos oli nämä GPA:n Skin housut. Okei, mun tummansiniset Equilinen housut kaipaa jo kavereita, koska ovat niin haalistuneet, joten nämäkin tulevat ihan tarpeeseen. Sovitus oli muuten mielenkiintoisesti Humbaurin esittelytraikussa, koska muutakaan paikkaa ei ollut. En siis nähnyt yhtään miltä ne housut mun päällä näytti, mutta tuntuivat ihan älyttömän hyviltä, joten tarttuivat sitten mukaan.

Noissa ei muuten ole saumoja ollenkaan ja kangas on ihanan ohutta ja joustavaa. Eihän noilla talvella tarkene ratsastaa, mutta kesää ajatellen ihan must! 

Sisäpuolella yläosassa on tuollaiset tarrasysteemit, joilla saa kiristettyä tarvittaessa housuja. kätevää!

Loppuun vielä vähän kuvasaldoa itse kisoista. Valaistus oli hieman haastava, joten mitään mestariotoksia en saanut.

Oma suosikkiponiratsukkoni oli Jenna&Honey, jotka voittivat poni GP:n

Hoitaja sai suklaata :)

Tiki!

Calazio, Stadikan komein hevonen! Tän orin käyn vielä pöllimässä jostain, ihan törkeen hieno!

Rosa & murtunut nilkka 150cm radalla

Ja tietenkin Sebbe, joka voitti itsensä ja kaikki muut ;)

Stadikan tapahtuma oli kyllä ihan superkiva ja ainutlaatuinen. Onhan tuon kokoisella stadionilla vähän eri tunnelma kun jossain Hartwall Areenalla, vaikkei kansainvälisistä kisoista olisikaan kyse. Jos tämä järkättäisiin uudestaan joskus, niin lähtisin varmasti. Sen sijaan Horse Show'hun en varmaan enää tänä vuonna lähde, ellei jostain taivaasta tipahda mulle ilmaislippuja, koska lippuhinnathan ovat nyt ihan järjettömät, eikä mulla ole mitään kummempaa asiaa expoonkaan enää tämän vuoden puolella.