Pantsun valmennus 2/2: rataharjoitusta helteessä

Tiistaina jatkettiin päivällä tuttuun tapaan rataharjoituksella. Verryttely tehtiin kuitenkin eri tavalla kuin koskaan ennen: meidän oli tarkoitus vain ravailla ja laukkailla kevyesti hölkötellen ristiin rastiin ympäri kenttää niin, että ohjiin ei saanut juuri koskea. Hevoset siis saivat mennä juuri niin pää pystyssä kuin niistä tuntui, ideana oli se, että ne hakeutuisivat itse eteenpäinpyrkimyksen (pohkeen) kautta kevyelle tuntumalle. Jaskalle tälläinen verryttely sopi kuin nenä päähän ja laukassa se tuli tosi kivan tuntuiseksi. Videoltakin näkyy miten helposti sain sillä ihan ajatuksen voimalla vaihdettua laukat kevyessä istunnassa kruisaillessamme vain kenttää ristiin rastiin! 

Kevyessä istunnassa työskentely jälkeen siirryimme esteistuntaan ja tulimme molempiin suuntiin muutamia kertoja loivalla kiemuralla kahden puomin yli laukanvaihtojen kera tietenkin. Vasemmasta oikeaan oli hieman haastavempaa vaihtaa, mutta sain lopulta parit tosi onnistuneet laukanvaihdot tehtyä, jotka eivät kuitenkaan päätyneet videolle.

Verkkahyppyinä otimme ensin kaksi ravihyppyä pikkupystylle, joiden jäkeen sama este vähän korkeampana  myös laukasta. Mun piti taas "ärsyttää" Jaskaa heti esteen jälkeen kaarteessa, jotta se pysyi aktiivisena. Hyppäsimme myös muutaman kerran pitkän sivun puomi-2ask.-ristikko/okseri-2ask.-puomi -tehtävää, missä Jaska teki pari tosi hienoa hyppyä okserille. 

Maapuomien kunnioitus 0

Jaska hyppää ulos kuvasta! :D

Ennen varsinaista rataa teimme kerran/pari radan tehtävät läpi. Haastavin oli ehkä okseri-pysty sarja kaarteesta, jolta 21,5m linja okserille. Sarjan a-osa romuttui pari kertaa, koska Jaska pääsi vähän juoksemaan sisään kun en vaan nää ikinä paikkoja sarjalle kun tullaan kaarteesta. Lisäksi tuo viiden askeleen väli, jota muistaakseni kuitenkin pidennettiin kesken hiukan, oli ihan tajuttoman lyhyt! Sain siis tulla tuota tehtävää aika monta kertaa kun joko sarja meni pipariksi, tai sitten jäin ihan puolikkaaseen askeleeseen okserille kun en ottanut välissä tarpeeksi takaisin.

Itse rata, jonka hyppäsimme noin metrin korkeudella alkoi verkkapystystämme, jolta suunnattiin pitkän sivun tehtävälle toisesta suunnasta ja sieltä toisen pitkän sivun kaarevalle muuri-okseri linjalle. Ykkönen oli hyvä, pitkä sivu meni ihan plörinäksi kun tulin niin juureen okserille ja turhan pitkällä laukalla sisälle sarjaan. Kaareva linja oli hyvä; Jaska teki pienen kiemuran okseria kohti tullessamme, mutta sain sen korjattua ajoissa. Kaarteesta tyrkkäsin vähän liikaa kohti kahden askeleen sarjaa, ja sisääntulohyppy oli vähän kummallinen, mutta Jaska venyi hienosti b-osalle. Sarjan jälkeen vuorossa oli pitkän sivun tehtävä, jossa sarja meni nappiin, mutta laukkaa oli ihan liikaa sen jälkeen ja okserilla Jaskalla tuli vähän kiire kerätä kinttunsa ylös. Radan viimeisenä esteenä oli maanantailta tuttu okseri pitkällä lähestymisellä, joka tiistaina sujui huomattavasti paremmin (eli ei romuttamisia vaan siististi yli hyvästä etäisyydestä). Tulin lopuksi vielä pitkän sivun tehtävän kerran tarkoituksena korjata se viiden askeleen linjan ratsastaminen, missä onnistuinkin, mutta koska tulin vähän maltillisemmoin sarjaan sisään, ei Jaska nostnut koipiaan a-osalla. Jätimme kuitenkin siihen, koska lopputehtävä onnistui.

Olin tiistain osalta aika tyytyväinen valmennukseen, koska Jaska oli paljon paremmin pohkeen edessä ja jaksoi kuitenkin kavuta urheasti esteistä yli, vaikka sillä takuulla painoi jaloissa, varsinkin kun aurinko porotti molemmat päivät ihan täydeltä terältä. Kotiläksyksi saimme voimaharjoittelua, eli esim ristikkojumppasarjalla voimistelua viikoittain ja mäkien kiipeämistä maastossa. 

Pantsun valmennus 1/2: sileää helteessä

Huh, hellettä! Kesä iski viileämmän viikon jälkeen takaisin ja vaikka Jaska yritti kaikkensa saadakseen kesälomaa (heitti sunnuntaina jo kolmannen kengän sitten kahden viikon takaisen kengityksen), niin maanantaina koitti pitkästä aikaa Piian valmennus. Koska viime valmennus johon pääsin osallistumaan, oli elokuussa, tiesi Piia mun hevoskuvioista lähinnä sen mitä oli facebookista lukenut ja näki nyt siis Jaskan ensimmäistä kertaa.

Työstettiin ihan aluksi käynnissä hevosia aktiivisiksi takaa ja kuuliaisiksi pohkeille tekemällä kaarevia uria ja lyhyitä väistöpätkiä. Jaska oli heti alusta asti mielellään painautumassa kuolaimen alle ja varsinkin käynnissä oli ihan mahdotonta ratsastaa kun ei olisi saanut olla tuntumaa ollenkaan, että nenä olisi pysynyt edessä. Ravissa jatkettiin samalla teemalla: hevoseen vaikuttaminen vaihtelevien apujen kautta, eli välillä pyyntöä sivulle, välillä eteen ja sitten taas takaisin, siirtymisiä ja istunnan käyttöä vaihtelevasti (välillä alas istuen, välillä keventäen). Mukaan otettiin toisen pitkän sivun 2 puomia ja toisella pitkällä sivulla kaarevalla uralla olevat kavaletit. Jaskalla kesti melkoisen pitkään ennen kun se tajusi miten sen pitää ravissa kavuta kavaleteista yli, niitä kun en ole tainnut sen kanssa koskaan tehdä.. :D 

Ei kumma että hevonen valuu vasemmalle jos mulla on pohje aina yhtä irti... 

Volteilla asettaessani Jaska pääsi käyttämään sisäohjan pidätteen aina hyväkseen dyykatakseen kuolaimen alle, joten yritin pysytellä mahdollisimman isoilla kaarevilla teillä ja vältellä voltteja, vaikka ne olisivat olleet hyviä sisätakajalan aktivointiin.

Jaska: "Ei ravista kuulu hypätä! Ja estekin niin pieni että miten tästä muka pitää mennä toiselle puolelle?? Ihan kummallista tällänen! Help!"

Kun vaihdettiin suuntaa, niin tultiin samoja puomeja ja kavaletteja, mutta sillä erolla, että kavaletit ylitettiin voltilla uralta. Laukassa tehtiin ensin kavaletit samoin kuin alussa, mutta siirryttiin pian taas volteille. Ravissa sain olla koko ajan nykimässä Jaskaa ylös, koska Piia halusi sen paljon korkeammalle niskalle ja nenää eteen. Piia korosti sitä, että kuolaimen alle hakeutuminen on aivan yhtä suuri virhe kuin sen päällä oleminen ja sanoi, että Jaskalla syy on selvästi voimattomuudessa, koska se on niin hyvän oloinen suustaan (koko ajan suu kiinni ja imee hyvin kuolainta). Laukassa työskentely oli aavistuksen helpompaa, kun takajalat alkoivat olla hieman aktiivisempina mukana matkassa. Pari suhteellisen hyvää pätkää sain sekä ravissa, että laukassa pitkän sivun puomeilla. 

Olin jo ehtinyt ravailla vähän loppuraveja kun Piia muutti mielensä ja halusikin nähdä vielä muutamat hypyt kaikilta diagonaaleilla olevilta pystyltä ja okserilta. Jaska oli aika puhki tuossa vaiheessa ja ei antanut ehkä parasta vaikutelmaa hyppytaidoistaan kun ei jaksanut enää nostaa koipiaan ja rymäytettiin muutamaan kertaan okseri alas ihan kunnolla.. :D Piia käski mun ärsyttää Jaskaa kaarteissa niin, että se laukkasi niiden läpi takajalkojensa päällä, mutta pari kertaa heppa levähti sitten heti diagonaalilla ja vain juoksi esteen läpi.

Kommentit eivät päässeet videolle tällä kertaa, koska meillä oli taas korvanapit käytössä :/