Fysioterapiaa

Maanantaina kapusin Rasmun selkään parin viikon tauon jälkeen ensimmäistä kertaa. Klinikalla sanottiin, että Rasmun pitää kulkea mahdollisimman tasaisella ja mieluummin liian pehmeällä kuin yhtään kovalla pohjalla, mutta muuten käynnissä saa työskennellä ihan normaalisti. Mennäänkin nyt varmaan koko parin viikon käyntiputki pelkästään maneesissa, niin vältetään ala- ja ylämäet kovalla rantatiellä ja ollaan varmasti ainakin pehmeällä alustalla kun tuo maneesin pohja tuntuu edelleenkin olevan kovin raskas... Samalla tulee myös pestyä kamat kunnolla joka päivä pelkän pyyhkimisen sijasta, koska maneesia ei ole kasteltu ja voitte vain kuvitella miten se pölyää :D

Anyway, maanantaina menin lähinnä vain pitkin ohjin ja tunnustelin, että miten R liikkuu. Tiistaina sitten otin ohjia tuntumalle ja ai että miten voi hevonen painaa kädelle! Kyllä tuo monen viikon taluttelu tuitui, koko otus oli niin löysä ja etupainoinen, että olin ihan hukassa sen kanssa (varsinkin kun en ottanut raippaa tai kannuksia avuksi). 

Kipulääkkeet väsyttää pikku lohikäärmettä :(

Tänään, keskiviikkona, meidän fyssari Tuulia tuli käymään Rasmun läpi, eikä ollut kovin iloinen löydöksistään. Vanha lihasvamma oikeassa lautasessa, jonka synnystä meille ei koskaan kerrottu, vaikuttaa ympärillä olevien lihasten toimintaan edelleen ja siksi nämä olivat kireinä. Lanneselkä oli lukossa, samoin kuin rinta, joka onneksi aukesi melko helposti. Huomasi kyllä miten Rasmun ryhti muuttui rintarangan aukeamisen jälkeen! Ennen käsittelyä se seisoi pää alhaalla, edestä raskaasti. Käsittelyn jälkeen siihen tuli kuin tyhjästä 10cm lisää säkäkorkeuteen. 

Syy etujalkojen rasittumiseen on monen asian yhteentulema, jotka alkavat tässä pikkuhiljaa hahmottua. Yksi syistä on Rasmun kavion malli. Matalat kannat rasittavat jalkoja luonnollisesti enemmän, mutta koska kavio ei tunnu kasvavan, vaikka kengittäjämme on tehnyt parhaansa, kantakorotukset ovat oikeastaan ainoa apu hätään. Ja nehän meillä ovatkin olleet käytössä jo pari vuotta.

2012 Rasmun ihan järkyttävät etukaviot D:

2014 kesä koska en löytänyt uudempaa kuvaa (kuvakulma valehtelee, kannat näyttävät paremmalta kuin mitä oikeasti olivat, vaikka oikeanlainen kengitys luonnollisesti oli jo parantanut tilannetta kahdessa vuodessa paljon)

Lautasen vamma puolestaan on saanut aikoinaan Rasmun käyttämään eri lihaksia takaosassaan kuin mitä kuuluisi, ja siksi siltä puuttuu käytännössä kokonaan yksi kankun lihaksista. Tämä puolestaan on yksi niistä syistä, miksi Rasmu käyttää takapäätään vähän laiskasti ja hakeutuu erittäin helposti etupainoiseksi. Etupainoisuus puolestaan taas rasittaa enemmän niitä etujalkoja ja oravanpyörä pyörii...

Vanha lihasvamma = epämääräinen möykky

Puuttuva lihas

Nyt siis Rasmun etujalkojen pelastukseksi pitää entistä hanakammin pyytää sitä ottamaan takajalkansa käyttöön jokaisella ratsastuskerralla ja rakentaa puuttuva lihas kankkuun. Käyntikuurin aikana tehdään nopeita peruutus-eteen -juttuja ja kun kaikki askellajit on otettu käyttöön, niin myös siirtymisiä askellajin sisällä peruutusten lisäksi. Ryhdikäs muoto ja aktiiviset takajalat ovat päätavoitteena. Lisäksi hoitaessa saisi tehdä porkkanavenytyksiä ja hieroa lautasia noin joka toinen päivä siellä olevien ja sinne tulevien lihasten hyödyksi.

Saikulla taas

Jipii, taas meni kisakaudesta puolet hukkaan. Kaikki alkoi siitä, kun muutama viikko sitten täällä Hämeenlinnassa tuuli aivan hulluna, radiossa taidettiin sanoa, että puuskat olivat 25m/s. Rasmu menee kovassa tuulessa aina ihan sekaisin ja oli sitten riehunut tarhassaan siihen malliin iltapäivällä, että rodeohevoset olisivat kalvenneet rinnalla. Itse olin töissä ja äiti pääsi tallille vasta kuuden aikaan. Tuttu oli napannut Rasmun heti tallille tultuaan sisään, oli kuulemma vetänyt vielä tallin ovellakin pukkeja. Ja niinhän siinä sitten oli käynyt, että R oli ilmeisesti kolauttanut vasemman etukavionsa johonkin kiveen tms. sillä ontui oikeaa etusta muutaman päivän ja kovalla käytävällä ei halunnut nostaa sitä eli toisin sanoen siirtää painoa kipeälle vasemmalle etujalalle. Otettiin viikko pelkää käyntiä ja kun lopulta oli ravissa taas ok + nosti jalan käytävälläkin, niin alettiin työskennellä taas tavallisesti. Kun oltiin pari päivää ratsastettu kutakuinkin normaalisti, niin viime tiistaina Rasmu ontui taas oej. Samana päivänä kävi hieroja, joka totesi lantion ja vatsalihasten olevan ihan jumissa, mutta ei osannut sanoa varmaksi, johtuisiko ontuminen lihasrevähdyksestä. Epäilimme siis, että kyseessä olisi voinut olla esim. syvien vatsalihasten revähdys/venähdys, koska jalat olivat aivan kuivat ja lämpöeroja ei missään kohtaa löytynyt mistään. 

Varasimme joka tapauksessa Teivon klinikalle tämän viikon keskiviikolle ajan. Siellä taivutettiin vasen etunen (alanivelet reagoivat 2/5) ja kokeiltiin pihdeillä etujalkojen kaviot (aristi vähän molempia, mutta vasempaa enemmän), jonka jälkeen puudutettiin kavionivel - ei auttanut - sitten vuohisnivel - ei edelleenkään vaikutusta. Lopuksi tehtiin ns. keskikorkea hermopuudutus, jonka jälkeen Rasmu ravasi suoralla puhtaasti. 

Odottamassa kavionivelen puutumista

Röntgenissä en viime syksynä saanut olla itse mukana, mutta nyt sain pitää vuoroin Rasmusta kiinni, tai sen jalkaa telineellä paikallaan samalla kun kuvia otettiin kavioluusta, sädeluusta, vuohisluusta ja nuljuluista. Mitä kuvien perusteella sitten selvisi, oli, että Rasmun anturat ovat erittäin ohuet ja sädeluussa on keskialueella kanavoitumista ja jonkun verran epätasaisuutta reunoilla. 

1. Sädeluuhun piikitettiin Celestonia ja Linkosiiniä

2. Vuohiseen tehtiin suoneen laitettava regionaaliperfuusio

3. Kuminauhaa pidettiin parikymmentä minuuttia puristamassa, jotta veri pakkautuisi jalkaan ja 2. kohdan aine ehtisi vaikuttaa

Potilas lähdössä kotimatkalle

Rasmu on muotitietoinen, Louboutinit ne olla pitää!

Saatiin Metacam-kuuri ja ohjeeksi laittaa pohjalliset etusiin suojaamaan noita onnettomia kavioita. Rasmulla oli pohjalliset silloin, kun se tuli meille, mutta vaihdettiin ne pian orsikenkiin, koska kavion pohjat (tai kaviot yleensäkin) olivat huonossa kunnossa ja pohjalliset pehmittävät niitä entisestään. Kengittäjämme tulikin eilen pistämään meidän vanhat punaiset pohjalliset takaisin orsikenkien alle ja saimme myös vinkin anturoiden suojaamiseen sitä varten, jos päästään joskus taas ottamaan pohjalliset pois. 

Nyt edessä on parin viikon käyntikuuri, sitten hiljalleen aletaan ravaamaan ja lähetetään klinikalle videota, että miltä näyttää ja tuntuu ja sitten saadaan ohjeita jatkosta. Eli hyvälläkin tuurilla päästään vasta kesäkuussa hyppäämään.. Toivottavasti kaikki menee niin kuin pitäisi, ettei jää koko kesä välistä kisojen ja valmennusten osalta.