Kojonperä hoods

Käytiin tänään moikkaamassa Dania Loimaalla. Haettiin loimiin vuorattu karvakasa pihatosta talliin ja lähdettiin köpöttelemään ulos. Hepoilla oli siellä joululoma, joka päättyy nyt keskiviikkona. Dania ei olla siis lomalla liikutettu ollenkaan, minkä kyllä huomasi, sen verran kankea se oli vielä normaalikankeuden lisäksi...

Kentällä yritin vähän verrytellä ensin ilman sen kummempaa tuntumaa, ihan vain että olisi saanut vähän liikettä. En oikein tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa kun ravissa maisema ei juuri vaihtunut kun askel oli niin töpö ja heti kun lopetti ravin ylläpitämisen niin pysähdyttiin. En ihan oikeasti muistanut, että se oli Danin kanssa näin kamalaa... Laukka ei ollut sen parempi, mutta vertyi parin kierroksen aikana.

Laukan jälkeen Dani tuli jo hetkittäin rentona kuolaimelle (tosin vain käynnissä), mikä oli enemmän, mitä osasin toivoa. Eihän Dani koskaan oikeasti ole mikään taipuisa tai etenkään helppo ollut ratsastaa, mutta nyt varsinkin huomasi, miten paljon mukavampaa on ollut reilut puoli vuotta ratsastaa hevosella joka EI OLE kankea ja on yhdeksän kertaa kymmenestä yhteistyöhaluinen.

Jos nyt tuota ei-niin-kovin-nautinnollista ratsastusta ei oteta huomioon, niin oli kiva taas nähdä, että pikku-Danskulla on kaikki hyvin. Se oli tosi pirteä ja hyvässä kunnossa, tietenkin koska on hyvässä hoidossa :)

Mössöt (greenline + soija) naamaan ja ulos!