keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Pitkästä aikaa valmennuksessa

Sunnuntaina meillä oli ensimmäinen Annan valmennus sitten lokakuun. Tällä kertaa olin kuitenkin ehtinyt ratsastaa Jaskalla jo yli viikon, joten lähtöasetelmat olivat hiukan paremmat. Kyseessä oli puomi-/kavalettitunti, mikä passasi oikein hyvin kun en ole lokakuun jälkeen hypännyt kuin pari estettä satulansovituksessa.


Jaska on ollut nyt klippaamisen jälkeen kivan reipas joka päivä. Hyvä niin, sillä nyt ei ole tarvinnut laittaa kannuksia ja törkkiä niillä Jaskan karvattomia kylkiä turhaan. Ostin Hööksiltä Bergenissä sellaisen mahasuojan lähinnä karvanvaihtoaikaa ajatellen, jolloin Jaskan karva hinkkaantuu todella herkästi ja käytin sitä myös ensimmäisellä ratsastuskerralla klippaamisen jälkeen, koska halusin tietää, miten herkkä Jaska on kun se on ensimmäistä kertaa nakuna. Tulin siihen tulokseen, että mahasuojan voi jättää kaappiin tammikuun karvanvaihtoaikaa odottamaan ja kannukset voi myös levätä niin kauan kun poika on yhtä herkkä pohkeelle kuin nyt. Aikalailla ideaalitilanne siis.

Takaisin valmennukseen. Aloitettiin tunti ilman jalustimia ravipuomeilla, väistöillä ja vastalaukkakaarilla. Jaska oli todella vahva edestä, puri vain kuolaimeen kiinni ja yritti venyttää itseänsä pitkäksi aina tilaisuuden tullen. Mun komentamiseeni se reagoi lähinnä protestoimalla ja oli vähän sellainen olo kun olisi ratsastanut itsepäisellä kamelilla :D Otettiin sitten kavaletit mukaan ja niitä + ravipuomeja hyödyntäen tultiin kaikenlaisia kiemuroita, joilla Jaska alkoi vähän pehmetä, mutta oli kovin innoissaan, joten pidätteiden perillemenosta saatiin vähän keskustella. Viimeinen tehtävä oli tulla kahdeksikolla kavaletteja ja puomeja niin, että diagonaaleilla olevien kavalettien jälkeen tuli siirtyä raviin ennen puomeja. Tämä aiheutti hieman haasteita koko ryhmälle kun hepat olisivat vaan painelleet innoissaan laukassa puomeille. Mutta koska Jaska on fiksu nuori, muutaman kerran kiskottuani sen väkisin raviin se tajusi mistä oli kyse ja muuttui yhtäkkiä aivan käsittämättömän pehmeäksi! Tuntui, että sillä oli takajalat allaan ja laukassa oli yhtäkkiä 5 vaihdetta enemmän. Poissa oli se kuolaimeen pureminen ja kiskominen. Ihan huippu fiilis!



Oli pakko liittää videon loppuun Jasen sinkaisu loppuraveista kun sellainen kerrankin tallentui kameralle :D Oli kyllä aika kesy versio normaaleihin verrattuna, mutta toi on niin tyypillistä Jaskaa. Ne pari kertaa mitä viime vuonna tulin siltä alas tapahtuivat ihan vastaavissa tilanteissa: ravaan loppuraveja kaikessa rauhassa rennolla hevosella, mistään ei kuulu mitään eikä kukaan tee mitään yllättävää liikettä, mutta yhtäkkiä heppa vaan katoo alta salamannopeasti...

Mun uutta Instagramia (@heidiaeq) seuraavat tietävätkin, että kokeiltiin viikko sitten Equitron-hoitoa. Se perustuu siis magneettiseen pulssiin, joka nopeuttaa solujen uudistumisprosessia, purkaa lihasjumeja silminnähtävästi (kova, jumissa oleva lihas rupeaa kasvavalla voimalla sykkimään hoidettavassa kohdassa) ja auttaa jopa jännevammoihin. Jaskalta oli tarkoitus hoitaa selän jumeja, mutta hoidon ansiosta selvisi, että sen oikea takapolvi oli kipeä (jonka vuoksi mahdollisesti selkäkin jumiutunut?). Kuulemma kyseessä oli nuoren hevosen kasvuun liittyvä yleinen ongelma: löysä polvi. Näytettiin se (tai oikeastaan molemmat polvet) sitten tänään eläinlääkärille, joka vahvisti asian. Ei haluta piikittää, koska Jaska ei ole reagoinut sen kummemmin asiaan, joten nyt toivotaan, että aika ja takapään lihaksiston vahvistaminen korjaisivat asian.


sunnuntai 11. joulukuuta 2016

1 vuosi Jaskan kanssa

Tänään tuli vuosi siitä kun teimme kauppakirjat Jaskasta! Time flies. Ei irtoa nyt mitään kummempia runoiluja, mutta mulla on ainakin ollut tosi hauskaa Jaskan kanssa tämän vuoden aikana ja sen kehittymistä on ollut mielenkiintoista seurata. Innolla odotan meidän tulevia vuosia :)❤︎



Mä olen siis nyt takaisin Suomessa, tulin to-pe -yönä. Perjantaina meillä oli satulansovitus kun meillä vuoden käytössä ollut Prestigen Michel Roberts ei enää oikein istunut sitäkään vähää, mitä se vuosi sitten istui. Ei se mistään painanut, valui vaan ihan järjettömästi taakse niin, että sen kanssa on pitänyt käyttää rintaremmia sileälläkin. Ajateltiin, että runkoa kaventamalla ongelma olisi saatu ratkaistua, mutta niin ei sitten ollutkaan. Kaventaminen olisi saanut satulan takaa epätasapainoon, joten jouduimme kokeilemaan sitten uusia satuloita. Löysimme uuden Prestigen Versailles DW:n, joka istui ihan eri tavalla Jaskan selkään! Koeratsastin sen ja ei valunut mihinkään ratsastaessa. Nyt meillä on se sitten kokeilussa viikon, jonka jälkeen otetaan se varmaan alkuun vuokralle kun ei tiedä miten Jaskan selkä kehittyy talven aikana, koska se on muuttunut malliltaan tosi paljon tämän syksynkin aikana.


Lauantaina käytiin parin tallikaverin kanssa Ainossa katsomassa puurojuhlan kisoja ja päätettiin, että ensi vuonna mekin osallistutaan sitten pukuratsastukseen :D ! Tänään sunnuntaina ohjelmassa oli sitten klippaaminen, koska Jaskalla oli sellainen turkki, että se hikosi aina kevyemmästäkin liikutuksesta. Selkäjumien takia ei voinut oikein kokoklipata, joten päädyin tekemään blanket clipin, jossa jää "loimi" takaosan päälle. Jaskaa ei oltu ennen klipattu, joten tutustutin sen ensin tosi varovasti klipperiin, ääneen ja tärinään. Periaatteessa en edes oikein yllättynyt siitä, että Jaska ei reagoinut klippaamiseen mitenkään, selkeästi vaan nautiskeli toimituksesta. Vähän ehkä hassua, että 5-vuotias ensimmäistä kertaa klipattava on helpoin hevonen mitä olen koskaan klipannut.

Alkutilanne oli tämä... :D

Valmista!