Kisakauden stratti Riders Innissä

Eilen perjantaina suunnattiin Rasmun kanssa kohti Hyvinkäätä ja Riders Innin avajaiskisoja. Perjantain kisat olivat ykköstasoa, mutta kutsussa oli toivottu kilpailuasua, joten loppujen lopuksi fiilis oli kuin "oikeissa" kisoissa. Päädyttiin lähtemään hyppäämään vain perjantain luokkia, koska heinäkuun jälkeen ei olla kisoihin päästy, niin hyvä käydä ensin vähän testaamassa, että mihin ollaan jääty :D

Listasin postauksen loppuun plussat ja miinukset kisoista, jos joku teistä lukijoista on huomenna tai myöhemmin tänään menossa Hyvinkäälle niin tietää ehkä vähän mitä odottaa!

Lähtömaksut oli aika hurjat (25€/luokka), mutta puitteet olivat kyllä todella upeat! Kisamaneesin pohja oli vaaleaa kuitua ja jos en nyt kamalasti valehtele, niin kyllä Rasmun hyppy tuntui siellä huomattavasti paremmalta kun verkkamaneesissa, jossa oli tavallinen tumma vähän epätasainen pohja.

Metrin verkka ei ollut kovin onnistunut. Ensinnäkin olin liian aikaisin verkkamaneesilla, kun vasta siellä selvisi, että verkkaamaan pääsee vain 10 ratsukkoa. Kävelin varmaan kymmenisen minuuttia Rasmun kanssa maneesin sivua edes-takaisin ennen kun pääsin sisään. Verkka-alue oli pienempi kuin meidän vanha maneesi ja varmaan puolella siellä mun kanssa samaan aikaan olleista hevosista oli punainen rusetti hännässä, joten en käytännössä pystynyt tekemään juuri muuta kuin ravaamaan/laukkaamaan uraa pitkin yrittäen varoa jokaista ratsukkoa. Tämän takia Rasmu ei ollut ihan kunnolla sitten hereillä kun meitä huudeltiin siirtymään kisamaneesille ja oli ihan pohkeen takana koko metrin radan. Mulla oli myös kannukset jääneet kenkien säädöille, joten ne olivat saappaissa valuneet osoittamaan niin alas, että jouduin maiskuttamaan Rasmulle pitkin rataa että olisin saanut sitä eteenpäin edes vähän reippaammin... :D Ei onneksi videolta näytä ihan niin tahmealta, miltä tuntui. Hypättiin puhdas perusrata ja uusinta, mutta jäätiin tietenkin ensimmäisiksi ei-sijoittuneiksi sijalle 11/37.

Koska metrissä lähdin aivan viimeisten joukossa ja kympissä muistaakseni kolmantenatoista, lähdin lähes saman tien takaisin verkan suuntaan. Kympin verkassa Rasmu tuntui jo heti paljon terävämmältä ja otinkin vain ihan muutaman hypyn, että heppa ei ehtisi väsähtämään. Lähdin 2 ratsukkoa "liian aikaisin" pois verkasta ja onnistuin sitten hämmentämään kisamaneesilla ovenavaajia kun olin ajoissa ja näitä kahta mua ennen lähtevää ei näkynyt missään. Loppujen lopuksi mut päästettiinkin sitten se 2 ratsukkoa liian aikaisin sisään ja mietin hetken, että mitähän tässä nyt tapahtuu kun maneesissa ei ollutkaan ketään muuta, vaikka metrissä 2 valmistautuvaa sai olla lisäksi sisällä. Sain lähtömerkin käytännössä heti kun tulin sisään, mua ei edes kuulutettu :D Onneksi Rasmu oli fiksuna ja hypännyt jo yhden luokan, niin ei tarvinnut näyttää sille mitään vaan pääsin suoraan pienen pukkikohtauksen jälkeen aloittamaan radan.

Kymppi oli paljon sujuvampi kuin metri, yksi pieni virhe kostautui puomiksi kolmospystyllä kun Rasmun laukka vähän hidastui kakkosen jälkeen kaarteessa ja tuuppasin sen kolmoselle. Taas jäätiin juuri ja juuri sijoittuneiden ulkopuolelle, sijalle 8/20. Muuten jäi sen verran hyvä fiilis, että melkein olisi tehnyt mieli hypätä 120 perään, kun oli jotenkin niin helpon oloista tuo kymppi pitkästä aikaa!

Plussat +

• Kivat radat, ei turhaa kikkailua, mutta silti sopivasti tekemistä
• Kisamaneesin estekalusto + pohja 10/10 would recommend
• Verkassa toimihenkilö hyvin ajantasalla siitä, miten kisamaneesissa luokka eteni
• Luokat olivat hyvin aikataulussa

Miinukset -

• Lyhyempi reitti verkasta kisa-areenalle erittäin kurainen
• Ei liikenteenohjausta
• Puffa kallis
• Verkka todella ahdas ja vain yksi suunta (pe käytössä vain puolet hallista) + sinne pääsi vain 10 seuraavaa ratsukkoa, eli verkka-aikaa ei kamalasti ollut kun siirtyminen verkasta radalle oli pitkä

Rasmun ja Akun, tai tuttavallisemmin Kärmeksen ja Möhkön, kaverikuva :)

3 vuotta Rasmun kanssa

Tänään tuli kuluneeksi kolme vuotta siitä kun Rasmu muutti Aulangolle, kauppakirjojen tekemisestä puolestaan on jo pari viikkoa yli tuon kolme vuotta. Hassua miten nopeasti aika menee! Muistan vielä ihan tarkasti sen päivän kun talutin uuden hevoseni koppiin Turun päässä ja paria tuntia myöhemmin tutustutin sen uuteen kotiinsa Hämeenlinnassa. Rasmu kotiutui nopeasti muuten, mutta meni kuukausia, ennen kuin se uskalsi kävellä alakentälle saamatta matkan varrella ainakin yhtä paniikkia, joka yleensä päättyi läheltä piti -tilanteeseen kun jouduin hyppäämään pois kyydistä, ettei heppa peruuttaisi järveen... Nykyään päästäään jo koko niemi ympäri ilman peruuttelemisia, metsään en ole tainnut yksin edes yrittää vähään aikaan kuin maasta käsin ;)

Ratsukkonakin ollaan kehitytty, ja tuttu, joka näki pari kuukautta sitten Rasmun ekaa kertaa sen jälkeen kun se oli mulle tullut, ei meinannut uskoa, että mulla on sama hevonen alla. Näytti kuulemma niin lihaksikkaalta (nyt on lähinnä läski... Heh). Kunnossa pitäminen onkin tärkeää nyt kun R alkaa jo ikääntyä, niin paikat eivät pääse siten hajoamaan. Onneksi tähänastiset klinikkakäynnit voi laskea yhden jalan kavioilla, eikä niitä toivottavasti ole lähiaikoina tulossa enempää.

Kokosin mun ja maailman parhaan lohikäärmeen tähänastisesta matkasta pienen videon, toivottavasti seuraavat kolme vuotta ovat yhtä muistorikkaita kuin kuluneet!