Piian valmennus

Maanantaina kiirehdin suoraan äikän esseekokeesta tallille valmennukseen. Aikataulut olivat onneksi 1.5h myöhässä, koska Piian lento oli aamulla peruttu, joten ehdin katsoa vähän edellisiäkin ryhmiä ennen kuin menin harjaamaan Rasmua. Alkuverkkojen jälkeen tehtiin voltteja, ensin myötälaukassa ja sitten vastalaukassa, jonka jälkeen mun ja Sallan piti tehdä vaihtoja 5-10 askeleen välein (tein ehkä 15 välillä ja kaikki tyylikkäästi etuosa edellä... Heh). Rasmu oli vähän hidas avuille tai vaan haluton tottelemaan, aina kun pisti pohjetta kiinni niin tuli joku epämääräinen takapuolen heilautus.

Verkkahypyt otettiin pitkillä lähestymisillä kahdeksikolla oleville pystille ja okserille. Ideana oli, että vaikka esteet olivat kulmaan päin, niin  niiltä piti laskeutua samassa laukassa kuin millä oli lähestynyt ja vaihtaa pyynnöstä myötälaukaksi muutaman askeleen jälkeen. Vaihdot oikeasta vasempaan kun ovat muutenkin Rasmulle vaikeita, niin okserilla sai helposti pidettyä oikean laukan, mutta pystyllä R vaihtoi heti itsekseen takaisin jos onnistuin saamaan sen laskeutumaan 'väärässä laukassa'. 

Verkkahyppyjen jälkeen alettiinkin tekemään heti rataa. Piian mukaan se oli sekä hevosen että ratsastajan fysiikkarata koska se oli niin tajuttoman pitkä (laskin että 17 hyppyä...). 

Tulin kertaalleen pienempänä n. 90cm ja toisen kerran reiluna metrinä. Kummallakin kierroksella keskityin siihen, että saan pidettyä reippaan rytmin läpi koko suorituksen ja sen ansiosta onnistuin löytämään jopa paikkoja (kumma juttu?), eikä Rasmu dyykannut pahasti kuolaimen alle muuten kuin kaarteissa. Sain palautetta mm. siitä että mulla on kivat ratsastushousut että Rasmu saa luvan laihtua pois talvimahastaan ja että mun pitää muistaa a) istua keskellä satulaa ja b) olla mahalla vastassa eikä jättää hevosta yksin viimeisessä askeleessa. Lisäksi pitäis muistaa käyttää omaa istuntaa enemmän, ettei jämähdä vaan yhteen asentoon vaan on kevyemmin kyydissä aina kun voi ja tulee lähelle hevosta kun lähestyy estettä.

Viikko sitten oltiin myös Helsinki Horse Fairissa Mandin kanssa. Sieltä tarttuivat mukaan Prestigen ja Albionin pienet satulasaippuat (2€/kpl), Pharmacaren biotiini (14€) ja BVertigon Reuben Jersey scrim-loimi, joka on kesän kisoja varten ihan must! Viilentää, kuivaa ja pitää ötökät poissa iholta. Sain loimen messutarjouksella 69€, normihinta olisi ollut 115€.

Kuulumiset ja videopätkiä helmikuun valmennuksista

Helmikuun aikana ollaan päästy joka viikko hyppäämään jomman kumman Annan valmennuksessa ja lisäksi teoriassa pääsisin Sallan, Annan ja Kristan keskiviikkotreeneihin mukaan nyt kun olen lukulomalla, mutta tähän mennessä en vielä syystä tai toisesta ole ehtinyt; tällä viikolla mulla oli inssi (kortti vihdoinkin taskussa, jee!), jollain viikolla oli muistaakseni preli ja lisäksi meillä on nyt käynyt eläinlääkäri keskiviikkoisin. Ei kannata pelästyä, ihan vuosihuollon merkeissä vaan! Rasmu raspattiin ja samalla taivutettiin pari viikkoa sitten, kun halusimme tietää, että tarvitseeko se piikkejä niveliin ennen kisakautta. Ei reagoinut vahvasti mitään jalkaa, mutta aavistuksen varoi vasenta etusta (ei ontunut) alanivelten taivuttamisen jälkeen, joten tilattiin ell:ltä kolmen annoksen verran suoneen pistettävää natriumhyaluronaattia. Aine vaikuttaa siis tasaisesti kaikkiin niveliin, mikä oli ehkä paras ratkaisu nyt kun päällisin puolin kaikki näyttäisi olevan kunnossa.

Sileällä olen saanut Rasmua liikkumaan aika hyvin lyhyenä ja pyöreänä kun olen verkassa tehnyt paljon vastataivutuksia ja avoja. Lisäksi ollaan treenattu vastalaukkaa ja keskitytty paljon suoruuteen. Hypätessä puolestaan tehty paljon erilaisia jumppia, jotta Rasmun voimaa saataisiin kasvatettua. Itse saan keskittyä siihen, etten tyrki hevosta liikaa ja tuon mieluummin lähelle tukien hypyssä kun että leiskautan kaukaa laakahypyn, jonka jälkeen R valahtaa kolme kertaa pidemmäksi. Alla pari pätkää Anna K:n valmennuksesta 7.2. ja Anna T:n valmennuksesta 15.2.

Viime viikolla hypättiin pitkästä aikaa rataa (yhdistettynä innarijumppaan) ja että oli vaikeeta! Kesästä asti mulla on ollut estesuitsissa paksu suora kumipelham kahdella ohjalla, mikä on osoittautunut tähän mennessä toimivimmaksi kuolaimeksi. Gagillä R ei rentouttanut niskaansa ollenkaan ja verkkaaminen oli ihan mahdotonta. Pelhamilla Rasmu on todella kevyt, pehmeä ja vastaanottaa apuja hienosti. Ongelma on se, että sitten kun se laskee päänsä niin sitä ei sieltä saa ylös vaikka kuinka kiskoisi ylemmästä ohjasta. Ja seurauksena tietenkin se, että R ei näe estettä riittävän ajoissa ja tulee etujalkavirheitä. Ratsastan radalla käyttäen käytännössä pelkkää nivelohjaa ja silti hevonen dyykkaa liikaa. Pidätteet ja pohkeet menevät hienosti läpi, mutta takapää pitäisi saada paremmin alle, että R nostaisi etupäätään. Toivottavasti tämä nyt helpottuu voimajumpan avulla!

Ainiin, täytyy vielä mainita että tein todellisen löydön Hööksistä! Mulla oli 15e lahjakortti ja päädyin ostamaan sillä kisakautta ajatellen perus mustan korvahupun + lisäksi toiset ruskeat ohjat estesuitsiin, koska en kestä meidän varusteiden värien sekasortoa :D vielä on panssari ja KAIKKI rintaremmit ja martingaalit mustina, silmiin sattuu kun kokonaisuutta ajattelee. (Onneks mun kypärässäkin on mustaa ja ruskeeta niin vähän edes tasapainottaa). Päädyin sitten tilaamaan reunapunotut nahkaohjat, joista olen haaveillut jo jonkun aikaa. Toistaiseksi en vain ollut löytänyt muualta kuin CWD:ltä oikean värisiä ja hyvää nahkaa olevia, joten alkoi jo vähän turhauttaa koska en ihan viitsisi reipasta satasta ohjista maksaa kun niitä ei edes joka päivä käyttäisi. Hööksistä kuitenkin löytyivät yhdet, joilla hintaa oli huikeat 18e! Oletin joutuvani uittamaan niitä viikon kaiken maailman öljyissä ja rasvoissa ennen käyttöönottoa, mutta yllätys oli kuitenkin erittäin positiivinen avatessani paketin. Ohjat olivat todella pehmeää ja laadukkaan oloista nahkaa! 10/10 suosittelen!