Haukka(na) estevalmennuksessa

Huhtikuun 9. päivä meillä oli Annan estevalmennus (toivottavasti) viimeistä kertaa sisällä. Kenttä oli kyllä tuolloin jo niin hyvä, että siellä pystyi hyvin ratsastamaan, mutta estekalustoa ei oltu vielä ehditty raahaamaan ulos asti. Jaskasta kyllä huomaa jo, että sitä ei voisi enää vähempää kiinnostaa maneesissa liikkuminen, joten toivottavasti kohta päästään ihan kokonaan siirtymään ulos!

Tunti meni perushyvin aina siihen asti, kunnes esteet nostettiin viimeisiä kierroksia varten 100-120-korkeuteen ja samalla halliin kirjaimellisesti eksyi varpushaukka, joka ulospääsyä etsiessään tömähteli kattoon ja ikkunoihin ja kauhistutti meidän hevoset niin, että kun lintu lopulta löysi tien ulos, ei Jaska enää olisi uskaltanut mennä siihen päätyyn, missä lintu oli ollut, vaan jäi aina paikalleen peruuttamaan/keulimaan ihan kauhuissaan. Mua ärsytti Jaskan pelleily niin paljon, että en edes ehtinyt radan aikana tajuta, minkä kokoisia esteet oli kun keskityin vaan saamaan hevosen sinne "pelottavaan" päätyyn. Harmi, että äidin kamerasta loppui muisti niin, että toista (parempaa) kierrosta loppukorkeudella ei tullut videolle ollenkaan. Jaska hyppäsi kyllä silti tosi mukavasti ja yllättävän hyvin pysyivät puomitkin kannattimilla, joten lintuepisodia lukuunottamatta valmennus oli suhteellisen onnistunut.

Max Gräfe Aulangolla

Huhtikuun alussa meillä oli tilaisuus päästä uuden ihmisen silmien alle kun Holsteiner Verbandin pääratsuttaja Maximilian Gräfe tuli meille Aulangolle pitämään valmennuksia. Tunnilla keskityttiin ihan perusasioihin, kuten hevoskohtaiseen verryttelyyn ja kaikkeen siihen, mitä esteiden välillä tapahtuu. Max katsoi ensin miten kukin verkkasi sileällä ja otti sitten aina ratsukon kerrallaan tarkempaan ohjeistukseen. Sain Jaskan kanssa itse ohjeeksi lopettaa pitkällä sivulla tehtävät avotaivutukset ja siirtyä ympyrälle, missä tarkoituksena oli liikutella lapoja parin askeleen verran aina vuorotellen sisälle ja ulos. Sain kritiikkiä siitä, että mun ohjastuntuma ei ole molemmista ohjista tasainen, vaan löysään toista ohjaa liikaa kun käytän toista. Lapojen liikuttelussa pointtina oli siis paitsi hevosen saaminen pohjeavuille ja lavat auki, myös hevosen saaminen tasaisella tuntumalla sisäpohkeesta ulko-ohjalle. Tätä tehtävää tein siis käynnissä ja ravissa.

Laukkaverkassa mun piti tehdä ravi-laukka siirtymisiä pitkillä sivuilla muutama metri uran sisäpuolella, mikä oli aluksi ihan mahdotonta koska a) oon tehnyt Jaskan kanssa niin paljon nostoja käynnistä, että se tarjosi koko ajan vain joko käyntiä tai laukkaa ja b) koska J mun valmistellessa laukannostoa menee aina ihan kiemuralle ja nostaa sitten väärän laukan kun on ensin asettanut itsensä miljoonalle uralle ennakoidessaan nostoa. Tehtävä helpottui muutaman epätoivoisen kierroksen jälkeen kun Jaska pikkuhiljaa tajusi, että mitä siltä halutaan ja minä sain ohjeeksi pyytää vähän enemmän ravia pari askelta ennen nostoa. Kuulemma siinä kohtaa tuli sitten parhaat laukkapätkät koko tunnin aikana.

Hyppääminen aloitettiin ympyrällä ylittämällä kavaletteja ja pikkupystyjä, keskittyen teihin ja laukan säilyttämiseen tiukoissa kaarteissa. Mun piti Jaskan kanssa pyöriä jonkin aikaa toisen päädyn kavaletti-vastakaarroilla, että sain työskenneltyä nimenomaan laukan temmon säilyttämisen kanssa. Jaska oli tyypillinen vähän laiskahko itsensä koko tunnin, joten se vain protestoi pukittelemalla kun loin siihen kannukset jalassa painetta kavaletinjälkeisissä kaarteissa. Sillä on taas joku protestointikausi muutenkin meneillään, en ole taas viimeiseen kuukauteen juuri saanut käyttää raippaa, kun reaktio pikkuruisestakin näpäytyksestä on vain takapään nosto tai potkaisu.

Kavalettitehtävät yhdistettiin lyhyeeseen rataan, joka tultiin matalalla korkeudella pariin kertaan lopuksi. Kun muut ryhmäläiset loppuverkkasivat, laittoi Max vielä mulle ja Jaskalle yhden ravipystyn V-puomeilla, jotta saatiin vielä vähän työstettyä Jaskan ponnistusta. Tyyppi oli ihan puhkipoikki tuon 1,5h valmennuksen jälkeen ja sain käytännössä raahata sen takaisin talliin :D