Hipica Ondara

Mitään varsinaista matkakuvapostausta en meidän espanjanmatkasta tällä kertaa tee, koska ajattelin, että teitä mahdollisesti kiinnostaa enemmän paikallisen tallin toiminta kuin loputon määrä maisemakuvia.

Yleensä saan meidän perheen lomamatkoilla vain tyytyä bongailemaan hevosia auton ikkunasta, mutta nyt sain isän vihdoin suostuteltua ajamaan jollekin lähiseudun talleista, että päästäisiin lähempää katsomaan. Seuraava etappi on sitten suostutella isä päästämään mut ja äiti ihan hevosen selkään asti...

Päädyttiin sitten Hipica Ondaraan, joka sijaitsi lähellä suurta paikallista ostoskeskusta Portal de la Marinaa ja meiltä oli sinne matkaa vain n. 15km. Talli oli brittipariskunnan omistama ja ollut pystyssä jo 30 vuotta. Emme olisi päässeet tallialueelle varvassandaaleissa, mutta koska olimme hevosihmisiä, toivotettiin meidät heti tervetulleiksi ja saimme pienen esittelykierroksen. (Travel tip: jos ajatte Espanjassa autolla, muistakaa, ettei kuskilla saa olla flipfloppeja jalassa! Civil guardit tarkistavat ajokenkiä ja mätky on sitten 500e käteisenä, ennen kun saat jatkaa matkaa. Tallinomistaja kertoi tämän, lähdettiin aika paniikissa hakemaan isälle toisia kenkiä. Jännä sinänsä, että meitä ei vielä ole kertaakaan ratsattu, kun ollaan Espanjassa ajettu yhteensä varmaan tuhansia kilometrejä...)

Don-aasi oli paras! En ole ennen nähnyt yhdelläkään aasilla noin pitkiä korvia! 

2-vuotias tamma, vähän aikaa vasta ollut

Tälle on varmaan tehty leikkaus, koska jotain ongelmia sillä oli kuulemma ollut ja tunnistin heti tuon mahan möykyn, joka on samanlainen kuin kaverin ähkyleikkauksessa olleella ponilla.

Uskoisitteko, että tämä olisi 29-vuotias?? Karva ihan älyttömän hyvässä kunnossa ja enemmän selän lihaksia tallella kuin 19v Danilla!

Mies joka tallin omisti, nimesi muuten kaikki hevoset viinojen mukaan. Perusteluna se, että silloin nimet ovat ainakin kansainvälisiä! :D

Hevoset kokevat kyllä ihan positiivisen muodonmuutoksen tuolla. Kun tulimme, kentällä työskenteli erittäin jännittynyt ja täysin lihakseton ja laiha kimo. Meille kerrottiin, että se oli noin kolmetoista (näytti maksimissaan viisivuotiaalta), mutta oli vasta tullut ja sillä oli juuri hypätty ensimmäistä kertaa. Vertauksena tähän hermostuneeseen tulokkaaseen, tarhoista löytyi pyöreitä, hyväkarvaisia ja etenkin tyytyväisen oloisia hevosia. 

Oma suosikkini oli nuori ori, joka oli kiltin ja uteliaan oloinen. Juuri samanvärisestä andalusialaisesta olen oikeasti aina haaveillut!

Ostin muuten taas vähän heppakamaa kun käytiin Decathlonissa. Tällä kertaa mukaan tarttui Fouganzan ihan perusmusta satulahuopa, joka onkin ollut jo käytössä Rasmulla. Huovalla oli hintaa hurjat 12,50e, mutta täytyy sanoa, että se on ainoa mun omistama satulahuopa, joka pysyy juuri siinä asennossa, mihin sen satulan alle laittaa, aina siihen hetkeen asti kun ottaa satulan pois selästä. Toivottavasti pysyy myös ensimmäisen pesun jälkeen...

Näyttää jotenkin ihan kouluhuovalta, mutta kuten tästä postauksesta näette, sopii meidän estepenkkiin kuin nakutettu!