In Memoriam / Remos S

I wished on every star last night

That time could shift to make things right

_

That somehow I just had a horrible dream

And nothing separated our valiant team

_

I dreamed that you hadn’t gone away

That tomorrow we could still run and play

_

I wished that death wasn’t the end

I wished my heart could solemnly mend

_

I prayed for a promise that we’d reunite

That in the end everything would be alright

_

You’d run to me and I to you

We’d be better than before, good as new

_

A place where age couldn’t cripple and sickness wouldn’t stay

We would be forever together, with nothing in our way

Vaikeat päätökset ovat vaikeita päätöksiä. Rasmun liike ei koko syksyn käyntikuurin, piikityksen ja kipulääkkeidenkään jälkeen tullut enää puhtaaksi, joten katsoimme lopulta parhaaksi päästää se pois. Rasmu laukkasi vihreämmille niityille eilen, lauantaina.

Reilut kolme viikkoa sitten tehty päätös oli varmasti se ainut oikea ja hevosystävällisin. Rasmu oli mulle ihan älyttömän tärkeä ja sillä tulee aina olemaan erityinen paikka mun sydämessäni. Se opetti mulle paljon enemmän kuin yksikään muu hevonen sitä ennen ja oli aina viemässä ajatuksia muualle kun elämä kohteli kaltoin. Sen kanssa vietetty aika viimeisen kolmen ja puolen vuoden aikana oli täynnä ihania ja kamalia hetkiä, sekä arvokkaita kokemuksia, joita yritin koota yllä olevalle kliseiselle muistovideolle parhaani mukaan.

Rasmu ei ollut mikään unelmien valkoinen satuhevonen, joka korvat hörössä hirnuen laukkaisi vihreältä laitumelta portille vastaan. Rasmu oli samasta sadusta se väärin ymmärretty jörö lohikäärme, joka syöksi tulta kaltereiden lomasta ja jonka luultiin syövän pikkulapsia välipalaksi, mutta joka kovan ulkokuorensa alla oli oikeasti maailman viisain maailman suloisin, rehellisin ja suurin persoona.

Miten mä enää pääsen lentämään kun mun lohikäärmeeni on poissa?