Saikulla taas

Jipii, taas meni kisakaudesta puolet hukkaan. Kaikki alkoi siitä, kun muutama viikko sitten täällä Hämeenlinnassa tuuli aivan hulluna, radiossa taidettiin sanoa, että puuskat olivat 25m/s. Rasmu menee kovassa tuulessa aina ihan sekaisin ja oli sitten riehunut tarhassaan siihen malliin iltapäivällä, että rodeohevoset olisivat kalvenneet rinnalla. Itse olin töissä ja äiti pääsi tallille vasta kuuden aikaan. Tuttu oli napannut Rasmun heti tallille tultuaan sisään, oli kuulemma vetänyt vielä tallin ovellakin pukkeja. Ja niinhän siinä sitten oli käynyt, että R oli ilmeisesti kolauttanut vasemman etukavionsa johonkin kiveen tms. sillä ontui oikeaa etusta muutaman päivän ja kovalla käytävällä ei halunnut nostaa sitä eli toisin sanoen siirtää painoa kipeälle vasemmalle etujalalle. Otettiin viikko pelkää käyntiä ja kun lopulta oli ravissa taas ok + nosti jalan käytävälläkin, niin alettiin työskennellä taas tavallisesti. Kun oltiin pari päivää ratsastettu kutakuinkin normaalisti, niin viime tiistaina Rasmu ontui taas oej. Samana päivänä kävi hieroja, joka totesi lantion ja vatsalihasten olevan ihan jumissa, mutta ei osannut sanoa varmaksi, johtuisiko ontuminen lihasrevähdyksestä. Epäilimme siis, että kyseessä olisi voinut olla esim. syvien vatsalihasten revähdys/venähdys, koska jalat olivat aivan kuivat ja lämpöeroja ei missään kohtaa löytynyt mistään. 

Varasimme joka tapauksessa Teivon klinikalle tämän viikon keskiviikolle ajan. Siellä taivutettiin vasen etunen (alanivelet reagoivat 2/5) ja kokeiltiin pihdeillä etujalkojen kaviot (aristi vähän molempia, mutta vasempaa enemmän), jonka jälkeen puudutettiin kavionivel - ei auttanut - sitten vuohisnivel - ei edelleenkään vaikutusta. Lopuksi tehtiin ns. keskikorkea hermopuudutus, jonka jälkeen Rasmu ravasi suoralla puhtaasti. 

Odottamassa kavionivelen puutumista

Röntgenissä en viime syksynä saanut olla itse mukana, mutta nyt sain pitää vuoroin Rasmusta kiinni, tai sen jalkaa telineellä paikallaan samalla kun kuvia otettiin kavioluusta, sädeluusta, vuohisluusta ja nuljuluista. Mitä kuvien perusteella sitten selvisi, oli, että Rasmun anturat ovat erittäin ohuet ja sädeluussa on keskialueella kanavoitumista ja jonkun verran epätasaisuutta reunoilla. 

1. Sädeluuhun piikitettiin Celestonia ja Linkosiiniä

2. Vuohiseen tehtiin suoneen laitettava regionaaliperfuusio

3. Kuminauhaa pidettiin parikymmentä minuuttia puristamassa, jotta veri pakkautuisi jalkaan ja 2. kohdan aine ehtisi vaikuttaa

Potilas lähdössä kotimatkalle

Rasmu on muotitietoinen, Louboutinit ne olla pitää!

Saatiin Metacam-kuuri ja ohjeeksi laittaa pohjalliset etusiin suojaamaan noita onnettomia kavioita. Rasmulla oli pohjalliset silloin, kun se tuli meille, mutta vaihdettiin ne pian orsikenkiin, koska kavion pohjat (tai kaviot yleensäkin) olivat huonossa kunnossa ja pohjalliset pehmittävät niitä entisestään. Kengittäjämme tulikin eilen pistämään meidän vanhat punaiset pohjalliset takaisin orsikenkien alle ja saimme myös vinkin anturoiden suojaamiseen sitä varten, jos päästään joskus taas ottamaan pohjalliset pois. 

Nyt edessä on parin viikon käyntikuuri, sitten hiljalleen aletaan ravaamaan ja lähetetään klinikalle videota, että miltä näyttää ja tuntuu ja sitten saadaan ohjeita jatkosta. Eli hyvälläkin tuurilla päästään vasta kesäkuussa hyppäämään.. Toivottavasti kaikki menee niin kuin pitäisi, ettei jää koko kesä välistä kisojen ja valmennusten osalta.