Kuulumiset ja videopätkiä helmikuun valmennuksista

Helmikuun aikana ollaan päästy joka viikko hyppäämään jomman kumman Annan valmennuksessa ja lisäksi teoriassa pääsisin Sallan, Annan ja Kristan keskiviikkotreeneihin mukaan nyt kun olen lukulomalla, mutta tähän mennessä en vielä syystä tai toisesta ole ehtinyt; tällä viikolla mulla oli inssi (kortti vihdoinkin taskussa, jee!), jollain viikolla oli muistaakseni preli ja lisäksi meillä on nyt käynyt eläinlääkäri keskiviikkoisin. Ei kannata pelästyä, ihan vuosihuollon merkeissä vaan! Rasmu raspattiin ja samalla taivutettiin pari viikkoa sitten, kun halusimme tietää, että tarvitseeko se piikkejä niveliin ennen kisakautta. Ei reagoinut vahvasti mitään jalkaa, mutta aavistuksen varoi vasenta etusta (ei ontunut) alanivelten taivuttamisen jälkeen, joten tilattiin ell:ltä kolmen annoksen verran suoneen pistettävää natriumhyaluronaattia. Aine vaikuttaa siis tasaisesti kaikkiin niveliin, mikä oli ehkä paras ratkaisu nyt kun päällisin puolin kaikki näyttäisi olevan kunnossa.

Sileällä olen saanut Rasmua liikkumaan aika hyvin lyhyenä ja pyöreänä kun olen verkassa tehnyt paljon vastataivutuksia ja avoja. Lisäksi ollaan treenattu vastalaukkaa ja keskitytty paljon suoruuteen. Hypätessä puolestaan tehty paljon erilaisia jumppia, jotta Rasmun voimaa saataisiin kasvatettua. Itse saan keskittyä siihen, etten tyrki hevosta liikaa ja tuon mieluummin lähelle tukien hypyssä kun että leiskautan kaukaa laakahypyn, jonka jälkeen R valahtaa kolme kertaa pidemmäksi. Alla pari pätkää Anna K:n valmennuksesta 7.2. ja Anna T:n valmennuksesta 15.2.

Viime viikolla hypättiin pitkästä aikaa rataa (yhdistettynä innarijumppaan) ja että oli vaikeeta! Kesästä asti mulla on ollut estesuitsissa paksu suora kumipelham kahdella ohjalla, mikä on osoittautunut tähän mennessä toimivimmaksi kuolaimeksi. Gagillä R ei rentouttanut niskaansa ollenkaan ja verkkaaminen oli ihan mahdotonta. Pelhamilla Rasmu on todella kevyt, pehmeä ja vastaanottaa apuja hienosti. Ongelma on se, että sitten kun se laskee päänsä niin sitä ei sieltä saa ylös vaikka kuinka kiskoisi ylemmästä ohjasta. Ja seurauksena tietenkin se, että R ei näe estettä riittävän ajoissa ja tulee etujalkavirheitä. Ratsastan radalla käyttäen käytännössä pelkkää nivelohjaa ja silti hevonen dyykkaa liikaa. Pidätteet ja pohkeet menevät hienosti läpi, mutta takapää pitäisi saada paremmin alle, että R nostaisi etupäätään. Toivottavasti tämä nyt helpottuu voimajumpan avulla!

Ainiin, täytyy vielä mainita että tein todellisen löydön Hööksistä! Mulla oli 15e lahjakortti ja päädyin ostamaan sillä kisakautta ajatellen perus mustan korvahupun + lisäksi toiset ruskeat ohjat estesuitsiin, koska en kestä meidän varusteiden värien sekasortoa :D vielä on panssari ja KAIKKI rintaremmit ja martingaalit mustina, silmiin sattuu kun kokonaisuutta ajattelee. (Onneks mun kypärässäkin on mustaa ja ruskeeta niin vähän edes tasapainottaa). Päädyin sitten tilaamaan reunapunotut nahkaohjat, joista olen haaveillut jo jonkun aikaa. Toistaiseksi en vain ollut löytänyt muualta kuin CWD:ltä oikean värisiä ja hyvää nahkaa olevia, joten alkoi jo vähän turhauttaa koska en ihan viitsisi reipasta satasta ohjista maksaa kun niitä ei edes joka päivä käyttäisi. Hööksistä kuitenkin löytyivät yhdet, joilla hintaa oli huikeat 18e! Oletin joutuvani uittamaan niitä viikon kaiken maailman öljyissä ja rasvoissa ennen käyttöönottoa, mutta yllätys oli kuitenkin erittäin positiivinen avatessani paketin. Ohjat olivat todella pehmeää ja laadukkaan oloista nahkaa! 10/10 suosittelen!