Piian estevalmennus ja luento

Pantsu oli taas pitämässä yhden päivän valmennuksen meillä 12.1. Mulla on ollut ihan kamalasti koulujuttuja joten en ennen tätä päivää ole ehtinyt ajatellakaan postauksen kirjoittamista ja nyt en tietenkään enää muista mitään suurempia tuntemuksia valmennuksesta.

Edellisenä iltana sääennusteet näyttivät, että pakkasta olisi ollut luvassa reippaat -20 astetta ja valmennus melkein ehti peruuntuakin. Maanantaina yllätys oli kuitenkin positiivinen kun lämpömittari näyttikin aamulla "vain" -12C eikä ratsastushousujen alle tarvinnutkaan ahtaa ihan niin monia legginssejä... Ratsastin ensimmäisessä ryhmässä aamulla ja pakkanen ei oikeastaan enää alkuverkkojen jälkeen tuntunut missään paitsi omaa vuoroa odotellessa (joten en kamalasti kävellyt etten jäätynyt satulaan). Rasmu oli vähän tahmea koko tunnin, olisi pitänyt laittaa terävemmät kannukset mitä normaalistikin hypätessä käytän, mutta jostain syystä valitsin pallopäät. Alkutunnista tehtiin nelikaarista puomien kera ravissa ja laukassa. Laukassa vaihdot piti tehdä vasta puomin jälkeen, minkä piti ainakin olla vaikeampaa, mutta olen sen verran paljon Rasmun kanssa tehnyt vaihtoja normaaliratsastuksessakin, että mitään suurempaa haastetta ei tästä meille ollut. Sallakin, joka ratsasti itse samassa ryhmässä, kehui tunnin jälkeen Rasmun vaihtoja. Kun alettiin hyppäämään niin multa katosi ihan täysin ajatus ja en ratsastanut yhtään. Tiet olivat mitä olivat ja sähläsin taas tavalliset sähläykset lähestymisissä. Suutahdin vähän itselleni ihan lopputunnista kun Piia pyysi tulemaan vielä lankkusarjaa ja okseria kahdeksikolla niin kauan kunnes tehtävä sujuisi ja kumma kyllä se, että vähän keskittyi tehtävään auttoi kummasti ja riitti että tulin kahdeksikon vain kerran...

Tunnin jälkeen mulla oli vielä Annan kanssa valmennuspalaveri, jossa mietittiin vähän tavoitteita ja muuta. Niistä enemmän erillisessä postauksessa!

Illalla Piia piti hotellilla vielä parin tunnin luennon esteradan ratsastuksesta. Ensin käytiin läpi kaikki mitä tarvitsee huomioida rataa ratsastaessa (tempo, rytmi, katse, istunta, hevosen ominaisuudet, tavoitteet, radan vaikeustaso jne.), jonka jälkeen jakauduttiin ryhmiin ja Piia jakoi jokaiselle ryhmälle neljä ratapiirrosta. Ryhmien piti päätellä mikä radoista on alue-metri, nuorten hevosten metri, nuorten GP ja mikä sennu-GP. Jako noihin kahteen ensimmäiseen ja kahteen viimeiseenhän oli tietenkin helppoa, mutta niiden erottaminen keskenään oli haastavampaa. Metrin luokat piti osata erottaa sen perusteella, että nuorten hevosten luokka ei saa olla kaksivaiheinen ja siinä oli vain yksi suhteutettu väli, joka sekin oli pitkä ja kaareva. Alueluokassa taisi suhteutettuja olla kaksi. GP-luokat erottuivat mm. kolmoissarjan välien perusteella. Nuorten radassa A-B ja B-C olivat normaalit, helposti ratsastettavissa olevat 1 ja 2 askelta, kun taas sennujen radassa B-C -väli oli erittäin lyhyt. Kun radat oli selvitetty, piti vielä miettiä askelmäärät jokaiselle suhteutetulle kaikista radoista ja miettiä miten ne pitää ratsastaa. Piia kierteli kysymässä ryhmiltä joitakin kinkkisempiä kohtia ja lopuksi käytiin vielä yhdessä radat läpi.

Luento oli kyllä todella hyödyllinen ja tuli monta ahaa-elämystä. Opin mm. vihdoinkin suhteutettujen metrivälit, olen ollut ihan onneton radankävelyissä kun en osaa sanoa onko joku väli esim. lyhyt vai pitkä 7, joten olen ollut aina sen varassa, että näen edellisiä ratsukoita.. Nyt mulla on sentään jonkinlainen käsitys asiasta. Vähän sama juttu temmon kanssa, ei se 430m/min ole siellä ratapiirroksen ylänurkassa koskaan mitään sanonut kun en ole koskaan kellottanut Rasmun laukkavauhtia, mutta nyt sain jonkinlaisen mielikuvan siitäkin.