Pantsun valmennus Loimaalla 1/2

Normaalissa treenissä mennään taas, pari viikkoa sitten oli Annan koulutunti, jolta olisi ollut videomateriaaliakin, mutta jotenkin senkin postauksen tekeminen vain venähti ja luovuin ajatuksesta, koska valmennus ei muutenkaan ollut erityisen onnistunut. Käytiin hakemassa myös seuranmestaruusmitali koulupuolelta ihan vaan koska oli viimeinen tilaisuus junnumestaruuteen ja jostain syystä olin sitten myös ainoa juniori sitä havittelemassa. Radasta ei sen enempää, Rasmu teki todellisen ratakuoleman vaikka olikin verkassa kiva. Noh, tulipahan koeajettua vihdoin se uusi kisatakki.

Hypätä en ehtinyt kunnolla ennen tätä viikkoa, kenttä oli sen verran huono koko ajan, että lähinnä kavaletteja vain uskalsi mennä. Valmistautumisen taso siis oli suorastaan hurja kun keskiviikkoaamuna pakattiin hepat traikkuun ja suunnattiin Loimaalle Piian valmennukseen. Perillä oltiin ajoissa; ehdittiin hyvin purkaa hevosten tavarat ja viedä omat toiselle puolelle pihaa Riikan alakertaan, missä olimme yötä. Kävin myös moikkaamassa Dania laitumella ja auttamassa esteiden rakentamisessa ennen kuin rupesin pistämään Rasmua kuntoon. Mulle varattu karsina oli kuivitettu pelleteillä ja oljilla - jälkimmäisiä ei enää seuraavana aamuna kovin paljoa löytynyt kun herra Heinäimuri oli toiminut tehokkaasti yön aikana...

Ulkona tuuli niin, että hevosetkin melkein lähtivät lentoon, mutta onneksi valmennus oli Punkin uudessa, hienossa lämpöeristetyssä maneesissa, joten sateestakaan ei tarvinnut välittää. Rasmu vaikutti superpirteältä heti alkukäynneistä lähtien ja liikkui oikeastaan koko tunnin aika kivasti itsestään eteenpäin. Piia kuvasikin sitä jollain ruotsinkielisellä sanalla (jonka ehdin jo unohtaa :D) ja oli positiivisesti yllättynyt kun meidän meno näytti tehokkaammalta kuin viimeksi. Rasmuhan on siis miljoona kertaa kivempi ratsastaa hallissa ja sanoin siitä Piiallekin, joka on nähnyt meidät vaan ulkona. R keskittyy sisällä paljon paremmin olennaiseen (= mun apuihini), eikä valahda kesken radan pitkäksi ja lähde kaahottamaan niin helposti.

Alkuverkat tehtiin ensin ihan vain kevyessä ravissa ylittäen kaarevalla uralla olevia ravipuomeja jonkinlaisella kolmikaarisella. Sitten lisäiltiin ravia pitkillä sivuilla ideana vaan, että saatiin liikettä irtonaiseksi ja eteen, ei niin väliä jos hevonen vähän piteni samalla. Rasmu ottti muutaman kerran sellaisia harppauksia, että liitovaihe kyllä tuntui keventäessä! Tämän jälkeen tiputettiin jalustimet ja ensin taivuteltiin hevosia uraa pitkin vaihtelemalla samassa kierroksessa kummankin puolen sulkuja ja avoja. Vasen puoli oli Rasmulla jäykempi (tyypillisesti) ja piti olla tarkkana, ettei avoissa tullut liian jyrkkää poikitusta. Kun oltiin taivuteltu riittävästi, piti ratsastaa istunnalla muutaman kerran eteen ja takaisin, sekä vaihdella painoa istuinluiden eteen/taakse yrittäen löytää sopiva vaikutuspiste omalle hevoselle. Tämä oli ihan uusi juttu, kukaan ei koskaan ole mulle puhunut muusta kuin istuinluiden päällä istumisesta ja ehkä korkeintaan koulutunnilla jos on keskitytty nimenomaan istuntaan niin on vähän samalla idealla työskennelty. Piia sanoi, että periaatteessa Rasmun tyyppisillä hitaammilla hevosilla painon kuuluisi olla nimenomaan siellä istuinluiden takaosassa. Yllättävän hyvin pystyin muutenkin nyt istumaan tuossa liian isossa penkissä ja sain sitten jopa vähän siirreltyä sitä painopistettä.

Ilman jalustimia jatkettiin vielä ympyrällä kavaletin yli. Ensin normaalisti, sitten Piia pyysi vuorotellen lyhyttä tai pitkää etäisyyttä. Selvittiin kunnialla siitä tehtävästä, vaikka oman silmäni tuntien olisin voinut yhtä hyvin saada vain juuri sellaisia etäisyyksiä, mitä sillä kierroksella ei toivottu...

Lopulta päästiin hyppäämäänkin, ensin innaritehtävää (kavaletti - kaareva 25m innarisarjalle - kaareva 25m kavaletille). Kavaletilta innareille väli oli tarkoituksella vähän pidempi, koska innareille piti tulla reippaassa temmossa, että hevosilla riitti ponnistusvoimaa koko tehtävän läpi. Liian lujakaan ei toisaalta saanut tulla, koska sitten keilattiin laineita urakalla... Rasmulle tälläiset tehtävät ovat tosi hyviä, koska niissä vaaditaan nopeita etujalkoja ja voimakasta takapäätä. Innaritehtävään lisättiin myös lyhyt neljän askeleen lankkupystylinja, jonka jälkimmäistä osaa korotettiin niin, että se oli lopuksi 140cm pintaan ja siinä välissä todella piti saada takaisin jos halusi olla romuttamatta estettä. Rasmu oli taas niin tyytyväisen oloinen kun lopeteltiin :)

Myöhemmin kävin vielä iltalenkillä Rasmun kanssa ja viimeisen ryhmän jälkeen rakennettiin seuraavan päivän rata, jonka jälkeen Rasmuli sai iltaruuat eteensä. 

Pahoittelen kuvien laatua (puhelin & screenshotit). Ajattelin, että tätä romaania on kuitenkin mukavempi lukea edes jonkinlaisten kuvien kanssa.