Bruno Freiren estevalmennus

Kirjoitin postauksen sunnuntaina, joten pahoittelen mahdollisia aikamuotovirheitä...

Oli kyllä mielenkiintoinen päivä. Alunperin oli tarkoitus mennä kahdeltatoista legendaarisen Matti Kuusen "M6" luennolle kilparatsastuksesta, jonka jälkeen pakata kamoja Pälkäneelle lähtöä varten ja käydä kotona syömässä. Heräsin kuitenkin aamulla ihan järjettömään tuuleen, tuntui, että katto lähtisi lentoon seuraavassa puuskassa ja Ilmatieteenlaitos kertoi, että puuskat olivat parhaimmillaan yli 20m/s. Sain viestiä, että Merikareilla oli mennyt sähköt pois, joten valmennuksia täytyi aikaistaa. Näin ollen soittelin sitten ensin Sallalle, että uskaltaako tonne tuuleen ylipäätään lähteä kopin kanssa, sitten meidän kuskille, että onnistuuko lähtö jo muutamaa tuntia aikaisemmin ja lopuksi peruin luennolle ilmoittautumiseni. Harmi sinänsä, olisin oikeasti halunnut sinne.

Lähdin tallille pakkailemaan ja vähän auttelemaan tallin teossa. Tuuli oli ihan järjetön. Pelkän aamupäivän aikana tuntsareiden tarhassa ollut vanha, tosi korkea kuusi kaatui hevosten ollessa tarhassa... Onneksi ei jäänyt yksikään alle ja suurin osa hevosista (eli ne, joiden tarhat olivat puiden kaatumista ajatellen vaaravyöhykkeellä) haettiinkin sisään. Myös rannassa oli katkennut paksu oksa yhdestä puusta, onneksi ei kuitenkaan katkaissut kulkureittejä. Oltiin sitten tekemässä lähtöä, laittelin Rasmulle kuljetussuojia, kun kuuluu kauhea rysähdys tallin takaa. Toinenkin iso ja vanha kuusi kaatui.

No ei viedä heppoja tarhoihin huomenna... :D

Tuuli siis kuitenkin oli jo yhteen mennessä jonkun verran tyyntynyt, eikä kopin vetäminen ollut kuulemma kamalaa. Perille päästiin kaikesta sähläyksestä huolimatta ajoissa ja pääsin heti maneesiin kävelemään. Alunperin valmennusten piti olla yksityisvalmennuksia, mutta jotta ne saatiin vedettyä loppuun ennen pimeän tuloa kun ei niitä sähköjä ollut, niin yhdessä valpassa oli kaksi ratsukkoa. Valmentaja oli siis Stall Böckmannin portugalilainen ratsuttaja Bruno Freire, joka oli Suomessa pitämässä muutamassa paikassa valmennuksia tällä viikolla.

Aloitettiin ympyrällä toisessa päässä tehden voltteja harjoitusravissa kulmaan (no ympyrässä ei ole kulmaa, mutta...) ja pidentäen ravia keventäen muulla kaarella. Vähän sitten vastaavaa myös laukassa. Rasmu ei oikein rentoutunut ravissa ja laukan tempoa hidastaessa se siirtyili raville, mitä ei kyllä normaalisti ihan niin paljoa tee.

Hypättiin sitten ensin paloissa tulevaa rataa. Rata kokonaisuudessaan kulki näin: pitkällä lähestymisellä diagonaalilla pysty, siitä pitkän sivun pysty-4ask.-okseri -linjalle (tehtiin ensin viidellä, mutta muutettiin lopuksi neljään, jotta pystyi menemään ratatemmossa), josta kulmasta lyhyt lähestyminen okserille ja kaarevalla linjalla äskeisen linjan pystylle (5 ask.). Rasmu oli aika terävä, vähän mun itseni tuli mokailtua ensimmäiselle pystylle ja pysty-okseri linjalle. Bruno neuvoi ottamaan heti pystyn jälkeen Rasmun takaisin, jotta askel okserille löytyisi helpommin (voi tarvittaessa pidentää askelta, kun on varaa pidentää). Pitkät lähestymiset on mulle aina olleet jotenkin haastavia, kun tuntuu, etten näe paikkaa, tai kun näen, niin en ehdi tekemään mitään, että pääsen siihen. Bruno käski pitämään aktiivisemman laukan, samalla idealla kuin siinä linjallakin, koska paremmasta rytmistä paikka löytyy paremmin (mä luulin, että olin jo takonut tän kallooni, mut nyt tää virhe puskee taas pinnalle! Jään liikaa hissuttelemaan!)

Oli kyllä tosi kiva valmennus, päästään ehkä alkuvuodesta uudestaankin Brunon silmien alle. Ihme kyllä paitsi ymmärsin englantia, myös onnistuin saamaan suuni auki unohtamatta kaikkia sanoja samalla :D