Tampere Summer Challenge

Oltiin Tampereella tänään kisoissa. Tarkoituksena oli hypätä alue 110cm ja kansallinen 115cm, jota olin jo panikoinut koko viikon. Kisat meinasivat muutenkin jäädä jo välistä, koska Salla oli unohtanut, että oli luvannut mulle koppinsa ja soittelin sitten koko lauantain kopinomistajia läpi, kunnes vihdoin kahdeksan aikaan illalla löytyi yksi vapaa koppi...

Verkassa Rasmu oli ihan mukava, vähän löysä, mikä on normaalia, mutta kuitenkin pehmeä ja rento. Joku nainen huomautti, että meillä on poskihihnat melkein silmissä ja yritettiin niitä sitten korjata, mutta jostain syystä ne eivät asettuneet. En ymmärrä miten ne olivat ylipäätään menneet niin, koska normaalisti asettuvat alemmas, ja nyt niitä ei saanut liikutettua siitä mihinkään... Tein kotona sitten lisää reikiä ylempään turpahihnaan, jos se vaikka auttaisi.

Rata oli kympissä paljon haastavampi, mitä alueradat normaalisti, siinä ei ollut yhtään ns. yksittäistä estettä, vaan pelkkiä kaarevia tai suoria linjoja, pidempiä ja lyhyempiä, toisensa perään. En osannut ajatella radankävelyssä, että ne olisivat välttämättä sen suurempi ongelma, mutta toisin kävi. Nimittäin kun tulin huonosti linjan ensimmäiselle, en osannut säätää laukkaa sopivaksi, että toiselle oltaisiin päästy hyvään paikkaan. Sarjallekin tulin ihan pohjaan, samalla tavalla kuin omissa kisoissa viimeksi, mutta Rasmu pystyi pelastamaan, koska B-osa oli pysty, eikä okseri. Ainoa onnistunut pätkä radassa oli omasta mielestäni 6-7 linja. Kasille tultiin taas aivan pohjiin, joku vähemmän kiltti hevonen olisi kieltänyt ja sitten huonon ratsastuksen ja oman uskon loppumisen seurauksena kiellettiin ulos vikalla pystyllä.

Peruín lähtöni 115:ta, koska jotenkin multa on nyt ihan itsetunto ihan kateissa kun on mennyt viimeiset kisaradat huonommin, varsinkin se Ypäjä toukokuussa jotenkin pudotti maanpinnalle, että ei se aina mene niin kuin kuvittelisi. Luulen, että myös Rasmun itsetunto sai jonkun kolauksen, koska sehän ei kiellä ikinä. Ja koska se on niin jäärä luonteeltaan, niin kun se tänään ensimmäisen kerran kielsi, tiesin, ettei sitä olisi saanut siitä pystystä yli edes kolmannella yrityksellä. Akihan sitä sanoi, että Rasmua on yritetty mm. pitkästä vedestä yli pesäpallomailan ja porkkanan avulla ja tämän reilun vuoden yhteistyön jälkeen voin hyvin uskoa sen... :D

Huomatkaa epätoivoinen ilmeeni :D

Huomenna onneksi Pantsu tulee Aulangolle ja päätin jo, että seuraavissa kisoissa otetaan vähän iisimmin ja hypätään vaikka 90 ja 100 tai 100 ja 110. 

Loppujen lopuksi toi rata ei näytä videolta lähestkään niin pahalta, kuin miltä se tuntui..