Sunnuntaina mun oli tarkoitus osallistua Annan estetunnille, koska lauantaina olisin kuitenkin ehtinyt jo kerran Jaskan selkään palauttelemaan oikeat nappulat mieleen. No lauantaina käytiin äidin kanssa päivällä ensin vain hoitamassa impparihaava ja tarkistamassa, että Jaskalla on kengät jalassa. Vitsailtiin siinä paikalla olleelle kengittäjälle, että tällä kertaa Jaskalle ei tarvitse lyödä irtokenkää, niin kuin yleensä tuon kengittäjän paikalla ollessa. Lähdettiin sitten kotiin syömään ja palattiin parin tunnin päästä tallille liikuttamaan Jaska. Tarhan portille käveli vastaan kolmella kengällä varustettu tyyppi. Hienoa. Olisi sitten edes heittänyt sen kenkänsä aamulla menemään, kun oli kengittäjä paikalla... Peruin valmennukseen tulemiseni, koska olin ihan varma, että kukaan ei sunnuntaina tulisi yhtä irtokenkää kiinnittämään ja koska kyseessä oli etukenkä, ei voisi edes ajatella menevänsä kengättömästä jalasta huolimatta mukaan. Seuraavan kerran kengittäjä oli tilattu perjantaille, joten riskinä oli sekin, että en olisi sitten päässyt koko lomani aikana ratsastamaan Jaskalla, jos kukaan ei pääsisi sitä ennen paikalle. Laitettiin viesti yhdelle meille täysin tuntemattomalle kengittäjälle, joka oli joskus tullut Jaskan karsinanaapurille lyömään irtokengän lyhyellä varoitusajalla ja jollain ihmeen kaupalla kyseinen kengittäjä tulikin sitten vielä samana iltana laittamaan kengän kiinni!
Pääsin siis sittenkin valmennukseen, tosin täysin kylmiltään, koska en lauantaina enää ehtinyt ratsastamaan ja Jaskakin oli vain kävellyt torstaina ja perjantaina. Tuuppasin sitten hepan kävelykoneesen radan rakentamisen ajaksi ja ennen valmennusta tsekkasin vielä liinassa vireystilan ennen kuin kiipesin kyytiin. Jostain ihmeen syystä Jaska käyttäytyi kuitenkin todella fiksusti, eikä siinä ollut yhtään ylimääräistä energiaa pöllöilyyn. Koska viimeisen 2kk aikana olin ollut hevosen selässä huikeat kaksi kertaa ja hypännyt viimeksi elokuussa, oli tarkoituksena saada vain sellainen hyvän mielen valmennus ja toivoa, ettei mitään katastrofaalista sattuisi. Jaska oli niin innoissaan hyppäämässä, että tämä tavoite oli helppo toteuttaa, koska mun tehtäväksi jäi lähinnä ohjata esteelle ja jarrutella linjojen välissä. Kerran J järkyttyi uudesta pinkki-mustasta puomista ja laineesta kun kyseistä estettä tultiin ensimmäistä kertaa toisesta suunnasta, mutta tuon pienen järkyttymisen jälkeen meni mukisematta yli kaikesta ja muutenkin oli sitä mieltä, että hän kyllä tietää mitä tekee ja yritti siksi kiskoa vastaan pidätteissä kun mentiin kohti estettä. Positiivista tosin sekin, koska on huomattavasti helpompaa tehdä pidäte kun hevonen imee kohti estettä, kuin puskea työn ja tuskan kanssa yli. Vähän jäivät hypyt selättömiksi koko tunnin osalta, mutta se johtui varmasti juuri oman vaikuttamiseni puutteista, mikä on ihan ymmärrettävää. Korjaillaan sitä sitten lisää joulukuussa. Anna totesi lopuksi että enhän mä mitään ollut unohtanut, mutta en tiedä sitten onko se hyvä vai huono asia, että ratsastan kutakuinkin yhtä hyvin (tai huonosti) tauon jälkeen kuin normaalisti... Meillä oli korvanapit taas käytössä, joten videolle ei jäänyt muuta kuin yleisön kommentit, jotka korvasin musiikilla ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti