Jaska oli ehkä vähän poikki perjantain kisareissusta ja siksi oli ihan hyvä, että meidän vuoro oli vasta kahdeksan aikaan illalla. Pistin varmuuden vuoksi kannuksetkin, joiden käyttämistä olen Jaskan kanssa yrittänyt välttää mahdollisimman paljon. Nyt oli kuitenkin ihan hyvä ratkaisu olla edes nuo pitkät pallopäät messissä, jotta sai edes vähän tarkemmin käskettyä Jaskaa liikuttamaan koipiaan. Vähän kuumotti täräyttää paikalle kaikkien hienojen kouluratsukoiden jälkeen tollasella luikerolla estehevosenalulla ja vielä estepenkin kanssa, Rasmun koulusatulaa kun ei ole vielä testattu Jaskalle. Will kysäisikin retorisesti heti lyhyen esittelyn jälkeen että "So you jump him, right?". Obliviously yes. Kerroin alussa Willille, että nimenomaan käynti-laukka siirtymiset ovat olleet vaikeita ja niihin olisi kiva saada jotain uusia työkaluja, muita ongelmia meillä ei juurikaan ole.
Käynnissä tehtiin salmiakkikuviota takarityylisillä käännöksillä, josta siirryttiin raviin ja ravissa tehtiin ensin vain askeleen pidennyksiä ja lyhennyksiä, jotta takajalat saataisiin kunnolla alle ennen laukannostoharjoituksia. Jaskalla on tälläisinä laiskapäivinä usein vaan yksi vaihde käytössä per askellaji, joten tuntui, etten meinannut saada mitään eroa raviin. Muutaman ravikierroksen jälkeen tehtiin aina pienemmän ravin kautta laukannostoja, joista ehkä puolet olivat ihan kelvollisia ja puolissa Jaska yritti vetää itsensä pitkäksi. Will käski ajatella tuntumaa mahdollisimman tasaisena niin, että Jaska pysyisi pohkeen ja ohjan välissä läpi siirtymisen. Helposti työnnän vähän ohjaa pois laukannostoissa ja nyt piti keskittyä siihen, ettei niin pääsisi tapahtumaan, koska muuten Jaska saisi heti tilaisuuden livahtaa pois tuntumalta.
Ravi-laukka -siirtymisten jälkeen palattiin takaisin käyntiin ja tehtiin väistöjä ympyrää pienentäen ja suurentaen, tarkoituksena aktivoida sisätakajalkaa ja kontrolloida lapoja. Tämä tietenkin valmisteli käynnistä tehtäviä laukannostoja, joihin päästiin muutaman kierroksen jälkeen. Vasen kierros on vaikeampi kuin oikea, siinä nousee yleensä väärä laukka, tai jos nousee oikea, nousee se kiihdytyksen kautta tai ilman, että vtj astuisi mahan alle ja näin laukka jää vähän laaduttomaksi. Alettiin siis nostamaan laukkoja niin, että väistettiin ympyrällä ulos, asetus ulkona ja tuntuma kevyenä vasemmalta. Aina kun sain lavat pysymään mieluummin vasemmalla, kuin yhtään oikealla, ja oikean ohjan estämässä lapoja punkeamasta ulos, laukka nousi vasempana ja täsmällisesti. Ihmeellistä, eikö? Näitä hinkattiin aika paljon, myös oikealle. Vasemmassa kierroksessa Will painotti nimenomaan tuota oikean ohjan tukea, mikä oli hassua, koska olen aina luullut roikkuvani liikaa nimenomaan oikeassa ohjassa ja yrittänyt viimeaikoina jatkuvasti tarkistaa itseltäni, että tuntuma on mahdollisimman tasainen. Ilmeisesti pitää nyt unohtaa tämä vasemman laukan nostoissa ja antaa itseni ihan luvan kanssa roikkua oikealla :P Laukkojen jälkeen työstettiin vielä ravia vasemmalle tarkoituksena saada tuntuma vasemmalta ihan höyhenenkevyeksi ja vasen kylki pehmeäksi. Jaska rupesi tässä kohtaa jo väsähtämään ja painui aika paljon kuolaimen alle, joten alettiin melko pian tehdä loppuraveja eteen alas, mutta edelleen ajatellen vasemman kyjen pehmeyttä.
Tein tällä viikolla laukannostoja samalla tavalla väistöjen kautta ympyrällä ja sain jo huomattavasti parempia nostoja aikaan. Perjantaina meillä oli ekaa kertaa koulutunti ulkona ja tehtiin keskihalkaisijalla käynnistä nostoja, joista yksikään ei epäonnistunut! Ei kumpaankaan suuntaan! Toki Jaska oli myös paljon paremmin pohkeen edessä kun pääsi ulos liikkumaan, mutta selvästi oli jotain apua näistä nostoharjoituksista :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti