Toukokuu tuli ja meni, nyt on kesä! Tänne blogin puolelle ei ole tullut päivitettyä mitään kuulumisia, mutta tehdään nyt tälläinen pieni recap.
Toukokuun ensimmäisellä viikolla Piia oli pitämässä valmennuksia kahtena peräkkäisenä päivänä. Ensimmäinen päivä oltiin maneesissa, koska kenttä oli yön sateen jäljiltä huonona. Kevään viimeiset sisähypyt sujuivat paljon paremmin kuin olin odottanut, kiitos sen, että Jaska kirjaimellisesti järkytettiin hereille valmennuksen alussa kun hallissa oli kymmenkunta ihmistä rakentamassa esteitä ja siirtelemässä päällä olevaa kastelulaitetta :D Valmennuksen tehtävät voitte katsoa videolta alta. Olin tosi tyytyväinen siihen, miten motivoituneesti Jaska jumppasi tehtävissä, sarjan okserille ja pitkällä lähestymisellä olevalle toiselle okserille se leiskautti sellaisia hyppyjä pari kertaa, että niitä näkee yleensä vain ulkona ja kisoissa. Pitkän sivun pystyjumpan noustessa metrin pintaan olin ihan varma että heppa lopettaisi yrittämisen ja nostaisi vain itsensä ilman selkää yli esteistä, mutta kumma kyllä siinä oli vielä puhtia ja intoa sen verran jäljellä, että kun vain itse pidin viimeisessä askeleessa itseni kutakuinkin kasassa, niin Jaska hoiti oman tehtävänsä reippaana!
Piian valmennuksen toinen päivä oli samalla Jaskan ensimmäinen ulkohyppykerta tänä vuonna ja se oli kovin innoissaan alkuverkassa, kun selvästi tajusi mistä on kyse. Sileällä olin jo pari viikkoa ratsastanut kentällä noin muutenkin, mutta säästelin tuota ensimmäisen hyppykerran innokkuutta Piiaa varten ihan tarkoituksella. Jaska hyppäsikin tosi hyvin, kuski sen sijaan mokaili tunnin puolivälin jälkeen ihan järjettömästi etäisyyksien kanssa. Tosi vaikeaa tulla pienestä maneesista yhtäkkiä jalkapallokentän kokoiselle ulkokentälle hyppäämään rataa! Suurin ongelma oli kolmoissarja, jonka a-osa -okserille tultiin tiukasta kaarteesta. Jaska stoppasi ansaitusti pari kertaa a:lle ja b:llekin kun toin sen vaan kertakaikkiaan niin todella pohjiin.
Piian valpan jälkeen olen ollut Jaskan kanssa pari kertaa estetunnilla, hypännyt pieniä jumppatehtäviä itsekseni ja pari viikkoa sitten käytiin Hyvinkäällä korkkaamassa ulkokausi. Se reissu ei oikein mennyt suunnitelmien mukaan... Meille oli lauantaina vain yksi sopiva luokka, avoin 100cm. Olisin mielelläni mennyt ekoissa ulkokisoissa ysikympin pohjalle tai pelkälteen, mutta vaihtoehtoja ei ollut. Jaska käyttäytyi niin hienosti kisapaikalla! Aina ennen se on ollut ihan pönttö verkassa, joka on kaikuvassa, hämärässä hallissa, mutta nyt se oli sielläkin kuin kotonaan. Huono puoli siinä oli toki se, että se oli vaikea saada sitten hereille ja teräväksi. Viimeiset verkkahypyt onnistuivat kuitenkin hyvin ja lähdin hyvillä mielin valmistautumaan. Rata oli todella vaikea, käytännössä pelkkien yksittäisten esteiden sokkelo tiukoilla kaarteilla varustettuna - käytin sen opiskelemiseen varmasti 5 kertaa pidemmän ajan kuin normaalisti. Noh, ei olisi tarvinnut, koska meidän tie päättyi jo kakkoselle. Syy? Jaska oli niin chill, että mä en tajunnut, että meidän laukka ei lähentele minkään sortin ratatempoa - toin pohjiin ykköspystylle -> Jaska kiipesi yli, mutta molemmat menetettiin tasapainomme ja ykköseltä kakkosokserille vievät kaarevat 9 laukkaa eivät riittäneet näiden asioiden korjaamiseen joten stopattiin kakkoselle. Tein ympyrän, pyysin eteen ja otin takaisin. No arvatkaa kuinka paljon? Just sen verran, että tulin kohti uutta lähestymistä sitä samaa köpököpö-laukkaa, jota olin tullut ykköselle. Sanomattakin selvää, että otettiin toinen stoppi.
Onni onnettomuudessa oli se, että luokkaan 1B, avoin 4-5v. hevosille, sai tulla kilpailujen ulkopuolisena. Rata oli pari estettä lyhyempi kuin 1A perusrata ja mun ainoa tavoitteeni oli päästä yli maalilinjasta. Siltä varmaan se meno näyttikin, hyvä vaan ettei tullut videolle... Mutta kamalasta räpellyksestä huolimatta selvittiin maaliin!
Koska olen ratsastanut niin huonosti nyt esteillä, ei ole ollut järkeä lähteä Saloon tms. tekemään lisää huonoja ratoja vaan olen pysytellyt ihan kotosalla. Katsotaan miten Piian ratatreenit viikon päästä menevät ja mietitään sitten mitä ja mihin mennään seuraavaksi. Jaskakaan ei ole ollut ihan 10/10. Vaikka se onkin ihan diesel, niin se on ollut nyt viime viikkoina erityisen vaikea aktivoida sileällä ja se on pyrkinyt pidempään muotoon kuin normaalisti. Olen aika varma siitä, että tämä on johtunut osittain siitä, että oli hetken hellesää (jolloin se ei juo tarpeeksi ja on muutenkin vetelä kaikissa toimenpiteissä) ja osin siitä, että sillä on varmasti lantio taas enemmän tai vähemmän jumissa, kun se ei ole saanut mitään hoitoa noin pariin kuukauteen ja sen takia sen on vaikea ottaa takajalkoja käyttöön tai pysyä lyhyessä muodossa. Nyt odotankin innolla ensi viikkoa, koska lauantaina meidän kiropraktikko käsittelee Jaskan ja viime käsittelyn jälkeen J oli aivan uskomattoman hyvä ratsastaa!
