Ennen ensimmäistä ryhmää
Maanantaina taisi sataa kaikkien ryhmien aikana ainakin vähän, joten mekin aloitettiin kastumalla ensin läpimäriksi ulkoa, että voitiin sitten hikoilla Piian rääkissä ja varmistaa näin kosteusprosentin pysyminen korkeana tunnin alusta loppuun :D Meillä oli kutakuinkin vakioryhmä koossa, ja Piia oli selvästi päättänyt, että tätä ryhmää ei helpolla päästetä. Jalkkarit saman tien ylös ja sileällä hinkkausta tunti ilman kävelytaukoja!
Kuvista kiitos Mandille, Jonnalle ja Nealle!
Tehtiin ravissa ensin pitkän sivun jumppasarjan puomien ja esteiden väleistä pujotellen taivuttelua (jokaisesta välistä piti mennä, teki aika tiukkaa kääntyminen!), Piia sanoi, että tätä pitäisi pystyä tekemään myös laukassa vaihtojen kera, mutta onneksi ei kuitenkaan laittanut meitä sitä tekemään. Tehtiin myös avo- ja vastataivutuksia ja vuorotellen myötä- ja vastalaukkaa päädyssä pienellä neliöuralla.
Rasmulla oli nyt suussa derbystä ostetut suorat kumipelhamit, jotka olin testiratsastanut jo viime viikolla. Vaihdettiin kuolainta mm. sen takia, että R puree niveleen oikealla leuallaan kiinni niin, että sillä oli ihan oikeat poskilihakset jumissa kun se hierottiin. Sileällä se toimii hyvin full cheekeillä, mutta varsigagit maksavat Suomessa yli 200€, joten päätettiin kokeilla ensin jotain halvempaa vaihtoehtoa. Ja osoittautui kyllä hyväksi valinnaksi! R oli tasaisen kevyt molemmin puolin suustaan kaikissa askellajeissa, pidätteet menivät nätisti perille ja alempaa ohjaa pystyi pitämään melko löysänä.
Jalustimet pysyivät ylhäällä vielä kun alettiin hyppäämäänkin. Tehtiin ravilähestymisillä pystyä ja okseria, joissa oli edessä puomit. Tykkään itse kaikista tälläisistä tasapaino- & temppuilutehtävistä, ja Rasmu oli ihan fiiliksissä kun pääsi vihdoin pitkän sileällä menon jälkeen hyppäämään, joten meille tehtävä ei ollut mikään ongelma. Tosin laukat esteiden jälkeen olivat välillä vääriä ja R innostui, niin se ei aina malttanut pysyä viimeisiä askelia puomilta esteelle ravissa.
Kerättiin jalustimet ja tultiin sitten pientä rataa, sisältäen näitä ravilähestymisiä myös. Paras osa tehtävästä oli kuitenkin sekä mun, että selvästi myös Rasmun mielestä pitkän sivun jumppasarja, joka oli varmasti maailmanhistorian pisin! Sitä tultiinkin sitten vielä erillisenä tehtävänä pariin kertaan lopuksi niin, että esteet olivat jossain ysikyt-metrissä. Paljoa ei hyppyjä tullut, koska mentiin suurin osa tunnista sileällä.
Olin tosi tyytyväinen maanantaihin, Rasmukin oli harvinaisen tyytyväinen itseensä ja Piiallakaan ei ollut mitään suurempaa huomauttamisen aihetta mistään (..muusta kun mm. mun istunnastani, jonka tehottomuus johtuu ehkä 70 prosenttisesti liian isosta satulasta, koska istun miljoona kertaa paremmin meidän koulupenkissä, joka on omalle takapuolelleni sopiva).
Illalla käytiin vielä pikkuisella kävelyllä Mandin ja Ceran kanssa ennen seuraavan päivän radan rakentamista :)
